Arvioinnin taustaa - kontrollista kehittämiseen, mittauksesta ohjaukseen

Sotien jälkeen maassamme oli pulaa musiikin ammattilaisista. Koska musiikin alalla ammattilaisuus rakentuu pitkän ajan kuluessa hankitun hyvän perusosaamisen varaan, musiikkikasvatuksen keskeiseksi arvoksi nousi soitto- ja laulutaidon kehittäminen. Oli luonnollista, että musiikkikasvatuksen päätehtäväksi nähtiin vastata ammattimuusikoiden ja musiikinopettajien kouluttamisen haasteeseen, jolloin oppilasarviointi usein painottui mittaamaan sitä, kuinka hyvin oppilaat olivat onnistuneet oppimaan kurssivaatimuksissa määritetyt taidot.

Musiikkikasvatusjärjestelmämme on jo edellisillä vuosikymmenillä saavuttanut ammatilliset tavoitteensa, ja nyt on uusien haasteiden aika. Musiikkioppilaitosverkoston laajenemisen ja musiikkiharrastuksen lisääntymisen myötä musiikkikasvatuksen päätavoitteeksi on entistä korostuneemmin noussut lasten ja nuorten kokonaispersoonallisuuden kasvun tukeminen ja hyvän musiikkisuhteen luominen. Ammattiopintoihin tähtäävien valmiuksien antaminen on edelleen tärkeä, mutta ei enää keskeinen tavoite. Tavoitteet on määritelty taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 6.8.2002). Tavoitteisiin pyritään musiikillisia taitoja monipuolisesti kehittämällä.

Musiikkikasvatuksen tavoitteiden uudelleenmäärittely vaatii myös arviointiajattelun uudistamista. Oppilasarvioinnin kehittämisen kannalta keskeistä on ymmärtää arvioinnin lähtökohdat: ketä arviointi palvelee, mitä tehtäviä sillä on ja mihin arvioinnista saatavaa tietoa käytetään. Opetussuunnitelman perusteissa määritellään, että arvioinnin päätehtävä on ohjata ja kannustaa oppilasta. Kaikki muut arvioinnin tehtävät ovat alisteisia päätehtävälle, joka nostaa oppilaan ja hänen hyvän itsetuntonsa kehittymisen arvioinnin keskiöön. Opetussuunnitelman perusteet korostavat seuraavia näkökulmia:

  • oppilaskeskeisyys
  • arvioinnin ohjaava merkitys
  • jatkuva arviointi, arviointi prosessina
  • oppilaan ohjaaminen itsearviointiin
  • monipuoliset arvioinnin tavat
  • sanallisen palautteen antaminen

Yleinen pedagoginen ajattelu on aiemmin ollut varsin suorituskeskeistä. Oppimiskäsitykset ovat kuitenkin muuttuneet, ja arviointiajattelun muutokset musiikkioppilaitoksissa perustuvat oppimisen alalla muutoinkin käynnissä oleviin muutoksiin.

Musiikkialalla pitkäjänteisyyttä vaativien opintojen tuloksia on ollut tapana mitata ainutkertaisessa esiintymistilanteessa, jossa arvioitavan oletetaan näyttävän kaikki taitonsa. Esitystä verrataan jonkinlaiseen ideaalimalliin, sävellyksen mahdollisimman täydelliseen toteutukseen, johon sisältyy myös tietty  instrumentin hallinnan taso. Arvioinnissa keskitytään erittelemään, mitä puutteita esityksessä oli ja millä tavalla soittajan tulisi parantaa suoritustaan, että hän pääsisi lähemmäs ihannetta. Arvioinnin suunta on siis ylhäältä alaspäin. Perinteinen arviointi voidaan toki suorittaa hyvässä hengessä, pedagogisesti taitavasti ja kannustavasti, mutta se voi helposti myös kääntyä kielteiseksi puutteitten ja virheitten ruotimiseksi.

Suorituskeskeisessä arvioinnissa esiintymistaito nousee keskeiseksi opinnoissa onnistumisen edellytykseksi oppilaan iästä ja henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta. Esiintymiskyky ei kuitenkaan ole hyvän musiikkisuhteen edellytys. Ops-perusteiden mukaisesti esiintyminen on osa musiikkiopintoja, ja esiintymisen harjoitteluun yksin ja ryhmässä kiinnitetään musiikkioppilaitoksissa paljon huomiota. Esiintymisvalmiuksien yksilöllinen vaihtelu on kuitenkin suurta, ja osalle musiikkia innokkaastikin harrastavista lapsista ja nuorista esiintyminen on paineita ja ahdistusta aiheuttava asia. Musisoinnin ilon asemesta päällimmäiseksi kokemukseksi saattaa nousta epäonnistumisen pelko. Arvioinnin laajentaminen oppilaan koko kehityskaarta koskevaksi prosessiksi purkaa suorituskeskeisyyttä, vähentää osaltaan esiintymiseen liittyviä paineita ja antaa onnistumisen mahdollisuuden sellaisellekin oppilaalle, jonka vahvuuksiin luonteva esiintymiskyky ei kuulu.

Oppilaskeskeisen arvioinnin kohteena on oppilaan kehittyminen hänen omista lähtökohdistaan käsin ja hänen itse asettamiensa tavoitteiden toteutuminen. Arvioinnissa voidaan ottaa huomioon oppilaan koko oppimishistoria ja kehityskaari sekä oppimiseen vaikuttavat taustatekijät. Oppilaita ei verrata toisiinsa eikä aseteta paremmuusjärjestykseen. Oppilaskeskeisen arvioinnin lähtökohtana on se, mitä oppilas jo osaa, vaatimattomankin esityksen takana on paljon opittuja asioita. Ohjaava palaute auttaa oppilasta rakentamaan selvän kuvan omasta osaamisestaan ja viitoittaa oppimisen polkua eteenpäin. Arvioinnin suunta on siis alhaalta ylöspäin. Arvioinnilla on kaksi ulottuvuutta: sen tulisi tukea opetussuunnitelman perusteissa korostettua hyvän musiikkisuhteen luomista ja toisaalta antaa musiikkialan ammattiin suuntautuvalle oppilaalle todellista tietoa hänen kyvyistään ja taidoistaan.

Oppilaskeskeisen arvioinnin toteutumista voivat vaarantaa muut arviointiin liittyvät motiivit ja odotukset. Oppilaitosyhteisössä on tärkeää tiedostaa, että oppilasarvioinnin yhteydessä arvioinnin kohteena ei ole opettaja ja hänen ammattitaitonsa. Mikäli arviointi kohdistuu opettajaan, on vaarana, että oppilas välineellistetään palvelemaan tavoitteita, joilla on hyvin vähän tekemistä hänen ja hänen oppimisprosessinsa kanssa. Opettajan työn arviointi on irrotettava oppilasarvioinnista, sen aika ja paikka on toinen.

Oppilaskeskeinen musiikkikasvatusajattelu ei ole vastakohta opetustyön tavoitteellisuudelle. Musiikkikasvatuksen päätavoitteena oleva hyvä musiikkisuhde rakentuu oman tekemisen, soittamisen ja laulamisen, tietojen ja taitojen kartuttamisen kautta. Onnistumisen kokemukset motivoivat ja kannustavat taitojen edelleen kehittämiseen ja omaehtoiseen musiikin harrastamiseen. Parhaimmillaan musiikkikasvatus yhdistää tavoitteellisen opiskelun ja tasapainoisen, itseensä luottavan persoonallisuuden kehittymisen. Musiikin rakkaudesta ja harrastamisen pakotteettomuudesta syntyvä sisäinen motivaatio on oppilaan vahvin harrastusta eteenpäin vievä voima.

Oppilasarvioinnin kehittämisen kannalta keskeistä on musiikkioppilaitosten henkinen ilmapiiri ja niissä vallitsevat arvot. Arvoja ja asenteita muokataan avoimen keskustelun kautta. Tähän keskusteluun toivomme oppilasarvioinnin perusteiden tuovan lisäapua ja uusia näkökulmia.