Arvioinnin tehtävät ja tavoitteet

Jatkuva arviointi 
Palautteen antaminen  
Oppilaan itsearviointi 
Esiintyminen

”Arvioinnin tehtävänä on ohjata opiskelun tavoitteiden asettamista ja auttaa oppilasta niiden saavuttamisessa” (Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet, 11§ Arvioinnin tehtävät)

Arvioinnilla pyritään kannustavasti ja luotettavalla tavalla antamaan palautetta oppilaan saavuttamista musiikillisista tiedoista ja taidoista. Samalla oppilasta ohjataan itsearviointiin ja tuetaan häntä omien opintojensa suunnittelussa.

Oppilaskeskeisessä arviointiajattelussa arvioinnilla pyritään oppilaan kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen tukemiseen. Arvioinnin tavoitteena on auttaa yksilöä oppimaan eikä niinkään vertailla häntä muihin. Tämä ajattelutapa korostaa jatkuvaa arviointia ja itsearviointia osana opetusta.

Arviointi on nähtävä prosessina, jossa tavoitteet, niiden saavuttamisen arviointi ja uusien tavoitteiden asettaminen muodostavat yksittäisen oppilaan tai ryhmän kohdalla oppimista edistävän jatkumon. Tässä suhteessa sanallinen arviointi palvelee paremmin kuin numeroarviointi. Arviointi siis vaikuttaa sekä tavoitteisiin että toimintamalleihin, jotka puolestaan vaikuttavat arviointimenetelmien valintaan.

Oppilaan tulee itse osallistua tavoitteiden asettamiseen, niitä ei aseteta ulkoapäin. Oppilaan tilanteen tunteminen on tärkeää, jotta arviointipalaute kohtaisi oppilaan maailman. Tämän takia esim. oman opettajan läsnäolo suoritus- tai näytetilanteissa on välttämätöntä. Palautteenannon lähtökohta tulee olla aina kannustava ja palute riittävän selkeää ja oppilaalle ymmärrettävää.

Oppimisen tavoitteet ja niiden arviointiperusteet kirjataan opetussuunnitelmiin, jotta oppilas tietää, millaisiin taitoihin ja tietoihin hänen opiskelunsa tähtää. Arviointikriteerien auki kirjoittaminen on musiikin opetuksessa haastavaa, mutta ei mahdotonta.

”Arvioinnin tulee tukea oppilaan hyvän itsetunnon kehittymistä.” (Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet)

Oppilaalle tulee antaa palautetta kannustavasti mutta totuudenmukaisesti. Arviointi ei saa olla katteetonta ylistämistä, mutta ei myöskään pelkkää virheiden etsimistä. Palaute on annettava hyväntahtoisessa ilmapiirissä, jossa virheiden tekeminen on sallittua. Oppilas oppii myös virheistään, virheiden pelkääminen hidastaa oppimista. Hyvien puolien korostaminen vie parempaan lopputulokseen kuin arvioijalle paljon helpompi virheiden ja puutteiden erittely. Käytännössä oppilaan itsensä voi antaa kertoa asiat, joiden hän huomasi menneen huonosti. Sen jälkeen niihin ei tarvitse korostetusti palata.

Oppimista edistävän, vapaan ilmapiirin luomisessa on oppilaitoksen toimintakulttuurilla keskeinen merkitys. Yhteisöllinen ja suvaitsevainen, erilaisuutta ja virheitä salliva oppilaitosyhteisö tuottaa oppilaille rakentavaa arviointipalautetta. Arvioinnin kehittäminen vaatii koko työyhteisön arvomaailman ja toimintakulttuurin kehittämistä, ei ainoastaan uutta arviointiohjeistusta.

Jotta arvioinnin tavoitteet toteutuisivat, päättösuoritusten arviointia laajennetaan kokonaisarvioinniksi, jossa otetaan huomioon oppilaan koko kehityskaari ja oppimishistoria. Päättötodistukseen tuleva arvosana ei siis enää perustu ainoastaan yksittäiseen suoritukseen tai esitystilanteessa onnistumiseen. Arvosanaan vaikuttavat myös opettajan ja oppilaan näkemykset oppimisen edistymisestä, oppilaan kehityskaaresta ja yhdessä asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta.

”Oppilaitoksessamme sovellettavan käytännön mukaan opettaja ja oppilas miettivät yhdessä arvosanaehdotuksen ennen päättökonserttia, oppilaan aiemmin opetuksen yhteydessä osoittaman osaamisen perusteella. Mikäli päättökonsertti ei arvioijien mielestä anna aihetta muuttaa arvosanaa, tämä ehdotus muuttuu lopulliseksi päättötason arvosanaksi.” (Janne Murto, Pop & Jazz Konservatorio)

Sivun alkuunJatkuva arviointi

”Monipuoliseen, jatkuvaan arviointiin sisältyy erilaisia palautteen antamisen tapoja ja ohjausta itsearviointiin.” (Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet)

Jatkuvan arvioinnin lähtökohta on opettajan ja oppilaan vuorovaikutus ja hyvä oppilas-opettajasuhde. Opettaja ei tarjoa valmiita malleja ja ratkaisuja, vaan kyselemällä ja keskustelemalla herättelee oppilaan omaa ajattelua, vahvistaa hänen luottamustaan omaan kuulemis- ja havainnointikykyynsä, ohjaa häntä tekemään johtopäätöksiä ja muuttamaan toimintaansa niiden mukaisesti. Jatkuvaan arviointiin sisältyy siis myös ohjausta itsearviointiin.

Jatkuvan arvioinnin perussävyn tulee olla myönteinen. Jokaisella oppilaalla on oikeus kokea itsensä hyväksi oppijaksi. Virheiden etsimisen sijasta korostetaan sitä, mitä on jo opittu, uuden oppiminen rakentuu aikaisemmin saavutetulle osaamiselle. Oppimisessa edetään asettamalla oppilaalle jatkuvasti uusia, sopivasti mitoitettuja lähitavoitteita.

Oikein toteutettuna jatkuva arviointi tukee hyvän itsetunnon ja myönteisen minäkuvan rakentumista. Oppimisen ja musisoinnin ilon säilyttäminen, realistinen käsitys omista musiikillisista kyvyistä, myönteinen suhde omaan muusikkouteen ja hyvä itseohjautuvuus ovat merkkejä siitä, että jatkuvaa arviointia on toteutettu onnistuneesti.

Jatkuvan arvioinnin periaate toteutuu musiikin perusopetuksessa monella tavalla ja tasolla. Se on työtapa, jota käytetään jokaisella tunnilla ja jonka varaan oppimisprosessi suurelta osalta rakentuu. Solistisessa opetuksessa opettaja ohjaa oppilasta kuuntelemaan ja tarkkailemaan omaa soittoaan ja havaintojensa perusteella muuttamaan toimintaansa niin, että soittotapahtuman hallinta paranee.

Sivun alkuunPalautteen antaminen

”Oppilaan edistyminen intrumenttitaidoissa ja musiikin perusteiden opinnoissa arvioidaan ja kirjataan vuosittain.” (Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet)

Ops-perusteiden mukaan oppilaan edistyminen instrumenttitaidoissa ja musiikin perusteiden opinnoissa arvoidaan ja kirjataan vuosittain. Tällä taataan se, että osa jatkuvan arvioinnin prosessista dokumentoidaan kirjallisesti. Arvioinnin muodot voivat vaihdella. Oppilaitos voi käyttää arviointikeskusteluja, portfolioita tai oppimiskansioita, opintokirjaa tai muuta dokumentointitapaa. Palautetta on annettava kirjallisesti ja suullisesti. Molempia tapoja ei aina tarvita rinnakkain, tarkoituksenmukaisuus ratkaisee palautteen antamisen tavan.

”Oppilaalle annetaan kaikista suorituksista myös sanallinen palaute.” (Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet)

Suullinen arviointi

Hyväntahtoinen ilmapiiri edesauttaa oppilaan myönteisen minäkuvan muodostamista riippumatta siitä, miten itse suoritustilanne on sujunut. Palautteenantotilanteet on hyvä järjestää luonteviksi esim. pyytämällä oppilasta lähelle istumaan palautteen antamisen ajaksi. Suullinen palaute antaa oppilaalle rauhallisen tilaisuuden kommunikoida arvioijan tai arvioijien kanssa, joiden tehtävänä on luoda keskusteluun avoin ja kannustava ilmapiiri. Luonteva lähtökohta palauutteenannolle syntyy, kun arvioijat esittäytyvät ennen suoritusta. Kysymällä oppilaan omaa käsitystä suorituksestaan avataan oppilaan näkökulmasta tie arviointiin.

  • Miltä sinusta tuntuu nyt/millainen olo sinulla on?
  • Miltä sinusta tuntui ennen konserttia?
  • Mitä mieltä olet itse, miten onnistuit omasta mielestäsi?
  • Saavutitko omat tavoitteesi?

Puheenjohtajana toimiva henkilö ohjeistetaan sekä sanallista että kirjallista palautteenantoa varten. On hyvä pohtia arviointiryhmän työskentelyn käytännöt: kuka kokoaa kirjallisen palautteen, kuka antaa sanallisen palautteen, onko oppilas paikalla koko arviointikeskustelun keskustelun ajan vai kutsutaanko hänet mukaan jossain vaiheessa jne.

Arviointitilanteeseen liittyy emotionaalisesti vahvoja latauksia, ja tilanteessa vallitseva tunnelma vaikuttaa siihen, miten oppilas kykenee ymmärtämään ja ottamaan palautteen vastaan. Oppilaan taustaan tutustumista ja kokonaisarviointia varten keskustellaan opettajan kanssa, opettaja voi olla myös yksi arviointiryhmän jäsen. Kritiikin esittäminen, vaatii herkkyyttä ja taitavuutta ollakseen rakentavaa. Parhaimmillaan arviointitilanne antaa oppilaalle todellista tietoa omasta osaamisestaan ja auttaa suunnittelemaan opintoja eteenpäin yhdessä opettajan kanssa.

  • Kiitos konsertista!
  • Onnistuit erityisen hyvin…
  • Vahvuuksiasi ovat…
  • Ihailin itse erityisesti...
  • Jatkossa voit keskittyä...
  • Erityistä huomiota voisit kiinnittää ...
  • Opettajasi kanssa voitte keskustella seuraavista tavoitteista...

Kirjallinen arviointi

Kirjallinen palaute jää oppilaalle dokumentiksi arviointitilanteesta sanallisen arvioinnin lisäksi. Korjattavat ja vielä harjoitusta vaativat asiat on tärkeää mainita hyvien asioiden ohella. Kirjallinen palaute tulee harkita vieläkin tarkemmin kuin suullinen, sillä palaute vaikuttaa kirjoitettuna painokkaammalta kuin sanallisena. Mikäli arvioinnin kirjallinen muotoilu koetaan vaikeaksi, avuksi voidaan ottaa valmiita avainlauseita sisältävä ohje tai lomake, jossa arviointi on esitetty valmiina sanallisina vaihtoehtoina. Opettajan tehtävänä on auttaa oppilasta ymmärtämään saamansa kirjallinen palaute.

Vuosittaisen edistymisen kirjallinen arviointi on oppilaalle tärkeä arvioinnin väline, joka tukee sanallista palautetta.

Esimerkkejä kirjallisesta palautteesta:

Instrumentin hallinta

  • soittoasento
    rento ja luonteva/jännitystä jossain/kiinnitettävä huomiota...
  • tekninen valmius
    tekniset valmiudet palvelevat musiikkia/vastaavat musiikin vaatimuksia/tietyt tekniset asiat estävät musiikin toteutumista/tietyt tekniset asiat vaativat lisää harjoitusta esim. jousikäsi/otekäsi, hengitystekniikka/ansatsi, artikulaatio, kosketus, sormitekniikan sujuvuus
  • sävelpuhtaus
    hallittu/kykenet korjaamaan/enemmän huomiota/lisää tarkkuutta
  • äänen laatu
    kaunis/hyvin soiva/tasainen/kehittämistä eri rekistereissä/epätasaisuutta

Musiikillinen ajattelu ja ilmaisu

  • yleisvaikutelma
    hallittu/musikaalinen/persoonallinen/rauhallinen/keskittyvä/ hyvin harjoitettu kokonaisuus
  • tulkinta
    musikaalista/eläytyvää/vivahteikasta/persoonallista/tyylinmukaista/lisää rohkeutta/eri teoksista eriteltyjä   
  • rytmin käsittely
    joustavaa/elävää/napakkaa/syke säilyy/epätasaisuutta/huolimattomuutta/pulssin tai juoksutusten tasaisuuteen huomiota/rytmiset kuviot vaativat harjoittelua
  • muita huomioita
    rohkeutta/hienosti menee/tästä on hyvä jatkaa/erityisosaamisesi tällä osa-alueella

Yhteismusisoinnin perustaidot

  • yhteissoitto
    elävää musisointia/hyvä vuorovaikutus/osaat kuunnella muita/ymmärrät oman osuutesi kokonaisuudesta/olet ryhmän jäsenenä…

Sivun alkuunOppilaan itsearviointi

”Arvioinnilla pyritään ohjaamaan ja kannustamaan opiskelua sekä kehittämään oppilaan edellytyksiä itsearviointiin.” (Laki taiteen perusopetuksesta (633/1998), 8§ Oppilasarviointi)

Nämä asiat minä jo osaan, näitä toisia täytyy vielä harjoitella

Ohjaamalla oppilasta itsearviointiin pyritään johdattelemaan häntä vähitellen yhä omaehtoisempaan työskentelyyn.  Tavoitteena on, että oppilas musiikin perustason opintojen jälkeen pystyy itsenäisesti harjoittelemaan ja esittämään omalle tasolleen sopivia teoksia. Tarkoituksena on kehittää oppilaan kykyä seurata omaa oppimisprosessiaan ja tehdä huomioita omasta edistymisestään sekä ymmärtää oppimiselle asetettuja yleisiä tavoitteita. Samalla kun opettaja ohjaa oppilasta arvioimaan itseään hän myös auttaa oppilasta löytämään oman tapansa oppia. Itsearviointi vahvistaa oppilaan itsetuntemusta ja käsitystä omasta oppimisestaan, kyvyistään ja saavuttamistaan taidoista.

Kaikki osaavat jotakin, kukaan ei voi osata kaikkea

Itsearviointi on osa oppimista, mutta ei itsetarkoitus. Itsearvioinnin tehtävänänä on tukea oppimisprosessia ja auttaa oppilasta eteenpäin sekä itsenäisessä että ohjatusssa työskentelyssä. Hyvä musiikkisuhde ei kehity liiallisella itsekritiikillä. Opettajan kannustus ja tuki ovat tarpeen erityisesti tilanteissa, joissa oppilaan omat odotukset eivät täyty. On tärkeää saada välillä ehdotonta kiitosta, johon ei liity muutos- tai parannusehdotuksia, vaikka korjattavaa vielä löytyisikin. Kannustusta ja ohjausta tarvitaan erityisesti jo saavutetun osaamisen arvostamisessa ja hyvien puolien löytämisessä.

Ryhmässä oppilas arvioi itseään useasta näkökulmasta: omaa suoritustaan, koko ryhmän yhteistä suoritusta sekä muiden ryhmän jäsenten yksilöllistä panosta. Ryhmän ilmapiiri ja henkilösuhteet vaikuttavat siihen, miten ryhmä ottaa vastaan arvioinnin ja millaiseksi sen itsearviointi muodostuu. Oppilas tarvitsee ohjausta myös arvioidessaan itseään ryhmän jäsenenä sekä omaa ryhmäänsä kokonaisuutena.

Tärkein tekijä itsearvioinnissa on oman soiton tai laulun kuuntelemisen taito. Siihen oppilasta johdatellaan ja kannustetaan alusta lähtien. Oppilasta ohjataan vähitellen tarkkailemaan soittamisen eri osa-alueita, kuten soittamista fyysisenä toimintana ja soivan lopputuloksen laatua. Itsearviointia voi oppia vain harjoittelemalla arvioimaan itseään ja omaa työskentelyään. Oman soiton nauhoittaminen ja videointi vievät harjoitettavia asioita usein nopeammin eteenpäin kuin kuukausien sanallinen palaute.

” Tätä voin tietysti miettiä tarkemminkin, mutta lähetän nyt heti vastaukseksi sen, mitä kokemus on opettanut. Nimittäin ainoa itsearviointi mitä olen käyttänyt  ja millä on ollut tosiaan käytännössäkin merkitystä (ja sekin isompien lasten kanssa - siis jotain yli 12 v.) on ollut nauhoittaminen: siis läksynä nauhoittaa joku kappale. Sitten on pitänyt esittää minulle joko lista asioista jotka oppilas itse tuolta nauhalta havaitsi tai sitten nuotit, joihin on merkitty oppilaan omat kommentit. Olen huomannut, että tällä tavalla saa viikossa kappaleen menemään huomattavasti eteenpäin, ja että saisin itse kuukausikaupalla rutista niistä samoista asioista, jotka eivät tahdo mennä perille, ennen kuin oppilas itse nauhalta kuulee "totuuden". Yleisesti ottaen tämä on tosi hyvä itsearviointitapa, jota voin suositella. Muuten en ole kamalasti itsearviointia mietiskellyt, mutta ihan kiva kun toit esille kysymyksen.” (Anna Maria McElwain, pianonsoiton opettaja, Kuopion musiikinystäväin musiikkiopisto)

Kyllä se kotona meni…

Soittamisessa yhdistyvät motorinen taito ja musiikillinen ajattelu, joiden molempien kypsyminen vaatii paljon aikaa ja pitkäjänteistä, säännöllistä harjoittamista. Oppiminen perustuu suurimmaksi osaksi oppituntien ulkopuolella tapahtuvaan työskentelyyn, jota opettaja tunneilla ohjaa. Oikeiden työskentely- ja harjoittelutapojen omaksuminen on oppimisen edellytys. Oppilaan ohjaaminen itsearviointiin vahvistaa hänen kykyään hallita omaa työskentelyään niin, että itsenäinen harjoittelu tuottaa tuloksia ja edistää oppimista. Työskentelytaitojen ja siihen liittyvän itsearvioinnin opettaminen on yksi opettajan tärkeimmistä tehtävistä.

Ajatuksia itsearvioinnin kehittämiseen

Itsearvioinnin kehittyminen on hyvin yksilöllistä, samoin kyky arvioida omia suorituksia. Nuorimpien oppilaitten ohjaaminen itsearviointiin vaatii opettajalta keinoja tehdä asioista mahdollisimman konkreettisia ja helposti havaittavia. Tärkeintä on kysellä oppilaan omia havaintoja, keskustella niistä ja verrata niitä opettajan tekemiin havaintoihin. Joka tunnilla voivat toistua samat kysymykset: Miten meni? Mikä meni hyvin? Mikä ei ihan vielä onnistunut?  Ja edelleen yksityiskohtaisemmin: Olivatko kaaret oikein? Oliko rytmi oikein? Kuulitko jossain väärän äänen?

Soittoasennon rakentamisessa on peili hyvä apu: voidaan kokeilla uutta ja vanhaa peräkkäin ja katsoa, miltä näyttää ja  kuulostaa. Äänen laadun kehittämisessä oppilasta voi pyytää kuuntelemaan ja vertailemaan erilaisia sointeja  ja miettimään, mikä soi parhaiten.

Oppilasta ohjataan itse huomaamaan heikot ja vahvat alueensa ja miettimään keinoja oppimisen edistämiseen. Tavoitteena on, että oppilas oppii harjoittelemaan niitä asioita, joissa on parantamisen varaa. Jokaisesta tuntuu mukavimmalta toistaa sitä, minkä jo ennestään osaa. Ohjausta ja tukea tarvitaan erityisesti silloin, kun työskennellään oman vahvuusalueen ulkopuolella ja oppiminen vaatii ponnistelua.

Oppilasta ohjataan asettamaan itselleen sopivia lyhyemmän ja pidemmän aikavälin tavoitteita, työskentelemään niiden mukaisesti ja seuraamaan niiden toteutumista. Oppilaan itseohjautuvuus lisääntyy vähitellen, ja musiikkiharrastuksen itsenäinen jatkaminen tulee mahdolliseksi. Hyvä opettaja tekee itsensä ajan myötä tarpeettomaksi.

Sivun alkuunEsiintyminen

Esiintymisjännitystä kokevat useimmat meistä, ja vain harva kykenee olemaan lavalla aivan kuin kotonaan. Opintojen alkutaipaleella jännityksen tunne on uusi ja sen kohtaaminen on opeteltava samalla tavoin kuin esitettävä kappalekin. Yksi esiintymisjännityksen syistä voi olla, että esitettävä teos on taitojen ja instrumentin hallinnan ylärajalla. Itsensä ja soittimensa hallitseminen on haastavampaa esiintymistilanteessa kuin harjoitushuoneessa. Oppilaalle sopivien teosten valinnalla voidaan madaltaa esiintymiskynnystä. Oppilaitoksen linjausten ja opettajien varaan jää, miten voidaan luoda eritasoisia esiintymistilanteita oppilaille, joille esiintyminen on vaikeaa. Yhdenkin ulkopuolisen henkilön läsnäolo voi muodostaa esiintymistilanteen.

Vähittäisen totuttelun ja oikeiden teosvalintojen avulla oppilas saa tarvittavaa itseluottamusta esiintymistilanteiden hallintaan.