Myytinmurtajat, puntari ja roolinvaihto

Myytinmurtajat

Musiikkiin liitetään helposti arvoja, joita aletaan ajan myötä pitää tosiasioina. Esimerkiksi klassisen musiikin historiaan sisältyy paljon väittämiä ja arvostuksia, joita monet opetusmateriaalit ja oppikirjat toistavat. Opettaja voi ottaa perinteisen ”opettamisen” sijaan nämä väittämät ”testattaviksi”. Testaukseen soveltuvia väittämiä löytyy oppikirjojen lisäksi levyjen tekstivihkosista, konserttiohjelmista ja lehtien kritiikeistä.

Väittämien testaukseen voi soveltaa myytinmurtajien toimintamallia: valitaan väite, testataan se ja lopuksi yhteisellä päätöksellä väite joko kumotaan tai vahvistetaan. Myyttien löytämisen ja valitsemisen sekä ”testauksen” oppilaat voivat tietenkin myös itse suunnitella, ja samalla oppilaat voivat harjoitella erilaisten väittämien tunnistamista. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä testattavista myyteistä:

  • Barokkimusiikki on rauhoittavaa.
  • Schumann oli huono orkestroija.
  • Chopinin As-duuripoloneesi on sankarillinen.

Puntarissa

Musiikista puhumiselle on tyypillistä, että tarkastelutavat ja tosiasiat sekoittuvat. Esimerkiksi musiikin tyylipiirteet tai tunnusomaiset seikat eivät ole historiallisia ”tosiasioita”, vaan ajan myötä muotoutuneita ja vakiintuneita tarkastelutapoja. Opettajan ei tarvitse tarjoilla oppilaille menneitten sukupolvien tarkastelutapoja valmiiksi pureskeltuina, vaan ne voidaan antaa oppilaille puntaroitaviksi.

Puntaroitavaksi voi ottaa paitsi erilaisia musiikin piirteitä, myös tarkastelun tai hahmottamisen tapoja, joiden eritteleminen samalla jäsentää oppilaan kokemusmaailmaa. Puntariin voi asettaa niin musiikin piirteitä kuin esimerkiksi havaintoja sekä kuuntelemisen herättämiä mielikuvia ja tuntemuksia. Myytinmurtamisen tapaan oppilaat voivat myös valita mitä asioita kuuntelun yhteydessä puntaroidaan.

  • Kuuluuko musiikissa tämän vai tuon tyylin tunnusomaiset piirteet?
  • Pyrkiikö kuunneltava teos enemmän (järjen) tasapainoon vai tunneilmaisuun?
  • Mihin musiikki vetoaa sinussa? Herättääkö musiikki a) erityisen tunteen (onnesta ahdistukseen), b) halun liikkua, naputtaa jalkaa, tanssia ja/tai c) visuaalisia mielikuvia?
  • Hahmottuvatko musiikin äänet puhtaasti ääninä vai ehkä väreinä, muotoina, pintoina, kuvioina?

Roolinvaihto

Joskus oppilaat saattavat juuttua omiin mielipiteisiinsä ja arvostuksiinsa, eikä keskustelua synny tai keskustelu ei etene. Joku oppilas juuttuu välinpitämättömään puhumattomuuteen, toinen omien mielipiteiden todisteluun, kolmas epätietoisuuteen siitä, onko keskustelussa kyse oppimisesta vai ajanhukasta. Oppilailla saattaa jo musiikin perusteiden tunnille tullessaan olla jäykkiä ennakkokäsityksiä esimerkiksi heidän (nuoriso)identiteettiinsä sopivasta musiikista, musiikin perusteiden tunnille sopivasta työskentelytavasta, mielekkäästä sisällöstä tms. Roolinvaihto toisen, kuvitteellisen kuuntelijan asemaan voi avata uusia keskustelumahdollisuuksia.

Oppilaille voi antaa kuulijarooleiksi melkeinpä minkä hahmon hyvänsä: kriitikon, ruhtinaan, kerjäläisen, säveltäjän tai vaikka muukalaisen. Tehtävänannossa ja keskustelun kuluessa, roolihenkilöiden esittäessä omat huomionsa musiikista, voivat seuraavat ohjeet edistää työskentelyä:

  • Roolihenkilöillä on oikeus mihin (kuvitteelliseen) mielipiteeseen tahansa. Roolin ottaminen perustuu luottamukseen ja yhteiseen sopimukseen.
  • Opettaja voi johdattaa keskustelua siihen, mikä on yhteistä sellaisille teoksille/musiikeille, joita koskevat mielipiteet tai kuvaukset ovat samansisältöisiä. Esimerkiksi: mikä on yhteistä musiikille, jota kuvataan oudoksi, iloiseksi, sinfoniaksi, jazziksi jne.?
  • Musiikin kuvaamisen epävarmoiksi tai epäselviksi jäävät piirteet tai kohdat ovat toisaalta oppimisen paikkoja, toisaalta ne ovat arvokkaita osoituksia siitä, että musiikkia ei voi korvata sanoilla. Tätä ”sanoilla kuvaamisen ongelmaa” kannattaa yhdessä pohtia: kuvailemisen vaikeus ilmentää musiikin ominaislaatua, kenties jopa kaikille musiikeille yhteistä, sanatonta merkitystä.
  • Totuutta musiikista ei ole. Mielipiteiden taustalla voi olla monenlaisia syitä ja ennakko-oletuksia, ja niillä voi olla monenlaisia vaikutuksia ja seurauksia. Näiden purkaminen vaikka kuinka kuvitteellisessa yhteydessä lisää oppilaiden ymmärrystä erilaisia näkökulmia kohtaan ja kykyä mieltää itsensä musiikkielämän toimijaksi.

Roolileikeistä avautuu mahdollisuus pohtivan keskustelun lisäksi toiminnallisuutta painottavaan opiskeluun.

Lisää kuuntelutehtäviä ja muita pedagogisia pohdintoja on luettavissa Sibelius-Akatemian musiikinhistorian pedagogiikan sivustolla.

Teksti: Leena Unkari-Virtanen