Kuuloaisti ja kuuntelemisen mysteeri

Musiikin kuuntelussa kuuloaisti on vapautunut alkuperäisistä tehtävistään, kuten ympäristön ja sen mahdollisten vaaratilanteiden vartioinnista (ks. esim. Leipp 1977). Musiikin kuuntelemisella on henkilökohtaisesti, kulttuurisesti, sosiaalisesti ja jopa biologisesti merkittäviä vaikutuksia. Musiikin arvellaan olevan ihmislajille ominainen ilmaisun muoto, sillä yhtään ilman musiikkia olevaa kulttuuria ei tunneta.

Mitä kuuleminen tai kuunteleminen oikeastaan on? Vaikka kuulemisen ja kuuntelemisen ongelma kiehtoi jo antiikin kreikkalaisia, ei sen salaisuutta ole vieläkään täysin paljastettu. Renessanssin aikana selvitettiin sisäkorvan anatomia, ja 1800-luvulla selvitettiin mikroskoopin avulla kuulosolujen rakennetta. 2000-luvun alun aivotutkijat etsivät tietoa siitä, miten kuuloaistimus etenee korvasta aivoihin ja miten musiikki saa henkilökohtaisia merkityksiä. Musiikin harrastaminen edistää aivojen kehittymistä, ja tutkimusten mukaan jopa jotkin aivovauriot paranevat nopeammin, kun potilas kuuntelee mielimusiikkiaan.

Kuuloaisti vaikuttaa myös sosiaalisten siteiden syntymiseen. Kuuloaisti liittää syntymättömän vauvan tulevaan ääniympäristöönsä ja luo ensimmäiset kiintymyksen siteet. Syntymättömällä vauvalla on havaittu olevan erityisen läheinen suhde äidin ääneen. Kun äiti laulaa vaikkapa lastenlorua, sikiön sydämenlyönnit kiihtyvät, mutta laulun jatkuessa lyönnit tasoittuvat. Myös ultraäänitutkimukset näyttävät hämmästyttäviä todisteita sikiön kyvystä kuulla. Äidin puhuessa sikiö saattaa pyörittää silmiään, vaihtaa asentoaan ja imeä napanuoraa tai peukaloaan. Syntymän lähestyessä vauva ilmaisee jo valikoivansa häntä kiinnostavat äänet esimerkiksi intonaation, painotusten ja rytmin – siis äänten musiikillisten ominaisuuksien – perusteella. (Cyrulnik 1989.) Lapsuudesta tai nuoruudesta tuttu musiikki on yksi viimeisiä säikeitä, joilla tavoitetaan ikäihmistyössä esimerkiksi syvästi dementoituneita potilaita.

Musiikki piirtyy varhain ja syvälle ihmismieleen. Niinpä musiikin kuuntelemista on pohdittu myös minuuden ja identiteetin kannalta. Esimerkiksi Eero Rechardt (1993) painottaa, että musiikin on jollakin tapaa kosketettava ihmisen minuutta. Muuten se muuttuu vain sarjaksi ääniaistimuksia.

Teksti: Leena Unkari-Virtanen