Eurooppalaista sivistystä ja kansallisen itsetunnon kohotusta

Ensimmäiset musiikkioppilaitokset perustettiin Suomeen 1800-luvun lopulla. Musiikin luku- ja kirjoitustaito eli säveltapailu ja musiikin teoria sekä musiikinhistoria (yleinen musiikkitieto) ovat olleet musiikkikoulutuksen nk. ”tukiaineita”, joiden tavoitteena on ollut sekä kulttuuriperinnön välittäminen että oppilaan omien musiikillisten taitojen tukeminen. Musiikin kuunteleminen tuli musiikinhistorian opetuksen osaksi vähitellen 1900-luvun puolenvälin jälkeen, kun radio, levysoitin ja nauhuri tekivät musiikin kuuntelemisen mahdolliseksi muuallakin kuin konserttisaleissa.

Musiikin valintaa määritti varmasti käytännössä äänitteiden saatavuus, mutta taustalla oli aina 1900-luvun lopulle asti vakaa usko siihen, että ”parhaat” klassiset sävellykset kasvattaisivat oppilaita ylevien esteettisten arvojen pariin. Oppilaista haluttiin kasvattaa sivistyneitä kulttuurin kuluttajia. Musiikillisen sivistyksen ajateltiin siirtyvän oppilaille musiikin kuuntelemisen ja teosten tunnistamisen myötä. Opettaja valitsi luokassa kuunneltavat levyt ja äänitteet, olihan opettajilla oman koulutuksensa kautta käsitys siitä, minkä teosten tunteminen kuului perussivistykseen.

Musiikin avulla kasvatettiin oppilaita kohti eurooppalaista, 1800-luvulle juontuvaa sivistysihannetta, jossa kulttuurilla ja musiikilla oli oma, merkittävä asemansa. 1900-luvun kuluessa erilaisista musiikeista kehkeytyi sosiaalisten ryhmittymien, kulttuurien, alakulttuurien ja vastakulttuurien tunnusmerkkejä. 1970-luvun taistolaislaulussa kysyttiin: kenen joukossa seisot, kenen lauluja laulat – ja kenen musiikkia kuuntelet, voisi laulun sanoja tänä päivänä jatkaa. Ei ole aivan yhdentekevää, kenen musiikkia oppilaitoksissa kuunnellaan, mutta ei myöskään se, kenen musiikkia jätetään kuuntelematta. Kuunneltiinko 1960–1970-luvuilla musiikkioppilaitoksissa työväenmusiikkia, torvisoittokuntia, rock’n rollia, kansanpelimanneja? Monet musiikin lajit soivat tuolloin ja varmasti edelleenkin musiikkioppilaitosten seinien ulkopuolella – oppilaiden mp3-soittimissa ja puhelimissa.

Eurooppalainen musiikillinen kulttuuriperintömme koostuu monenlaisista suuntauksista, maailman muista musiikkitraditioista puhumattakaan. Sekä musiikin kuunteleminen että kuuntelematta jättäminen ovat tärkeitä valintoja, joilla voidaan edelleenkin vaikuttaa esimerkiksi siihen, minkälaisia suhteita oppilaille avataan erilaisten musiikkien takana oleviin sosiaalisiin ja kulttuurisiin ilmiöihin.

Teksti: Leena Unkari-Virtanen