Kuuntelemisen tavat

Seuraavaksi tarkastelen opettajankoulutuksessa kuvattuja musiikin kuuntelemisen päämääriä. Jo 1980-luvulla opettajankoulutuksessa tähdättiin tavoitteellisempiin päämääriin kuin levyraatien leppoisassa musiikki-oleilussa. Kuuntelemisen luokitteluita on Adornon lisäksi laatinut mm. Leopold Meyer (1956), ja näistä luokitteluista haettiin apua kuuntelukasvatuksen jäsentämiseen.

1980- ja 1990-lukujen musiikinopetuksen kulmakiveksi muodostuneessa kirjassa Musiikin didaktiikka ehdotetaan oppilaiden kuunteluvalmiuksien kasvattamista seuraavaa seitsemää eri kuuntelutapaa hyödyntämällä (Linnankivi, Tenkku & Urho 1988, 218–219). Niistä saa varmasti yhä edelleen käyttökelpoisia ideoita ja työtapoja musiikin kuunteluun.

  • Normatiivinen kuuntelu on opettajajohtoista, esimerkiksi uuden laulun opettelua.
  • Tulkitseva kuuntelu virittää oppilaiden mielikuvituksen, ja tuloksena syntyy dramatisointeja, tansseja, piirustuksia.
  • Tutkivassa kuuntelussa pyritään avaamaan ymmärryksen ikkunoita esimerkiksi vieraiden kulttuurien musiikkeihin.
  • Analysoiva kuuntelu kohdistuu musiikin rakenteisiin, kuten melodian kulkuun tai tempon vaihteluihin.
  • Sisäinen kuuntelu tapahtuu ääneti, esimerkiksi tuttua laulua mielessä laulaen.
  • Vastaanottava kuuntelu ei edellytä oppilailta muuta kuin viihtymistä.
  • Musiikin tuntemusta vahvistava kuuntelu pyrkii tarjoamaan elämyksiä.

Viimeistä kohtaa, musiikin tuntemusta vahvistavaa kuuntelua, on kehitellyt edelleen Leena Hyvönen Oulun yliopiston opettajankoulutuslaitoksesta. Hän on korostanut kokemuksen ensisijaisuutta kaikessa taidekasvatuksessa (Musiikkikasvatus 1997, vol. 2, nro 2, 19–32). Kokemus edeltää Hyvösen mukaan musiikin kuuntelemisessa aina varsinaista tietämistä, mutta se ei kuitenkaan yksin riitä opiskelun päämääräksi.

Jotta kuunteleminen ei jäisi vain irrallisten teosten tuntemiseksi, Hyvönen pitää tärkeänä ”kokoavan struktuurin” liittämistä kuuntelemiseen. Sellaisena voi toimia esimerkiksi taidehistoria, maailmanmusiikin kartta ja kaikki muut mahdolliset jäsentämisen tavat, joiden avulla oppilas voi luoda itselleen mielekkäitä kiintopisteitä musiikin maailmaan.

Teksti: Leena Unkari-Virtanen