Palautteen antamisesta

– Keinoja ja konkreettisia vinkkejä palautteen antamiseen

Palautteen antamisessa on tärkeää muistaa hampurilaispalautteen opit: ensin on tärkeää kertoa, mikä tekstissä toimii (hampurilaisen pohja eli kannatteleva hyvä asia), sitten todetaan kehittämiskohteet (pihvi eli jotain pureksittavaa) ja lopuksi todetaan vielä jokin onnistunut kohta (hampurilaisen kansi eli tekstin ”kruunaaja” onnistunut kohta). Perusperiaatteena on, että toistuvista virheistä on hyvä sanoa, mutta niitä ei kannata korostaa. Palautteenannossa on tärkeää muistaa henkilökohtaisuus.

Konkreettisina välineinä sanataiteen arvioinnissa ovat esimerkiksi sanalliset arviot, keskustelut, sanataidepäiväkirjat tai portfoliot. Arviointi perustuu ennen muuta jatkuvaan havainnointiin. Ryhmäläisten tekemillä konkreettisilla tuotoksilla (esimerkiksi antologioilla, esityksillä, lehdillä tai tekstinäyttelyillä) on se merkitys, että ne tekevät kehittymisen seuraamisen mahdolliseksi. Siten oppilaat pääsevät myös positiivisesti näkemään ja vertaamaan toisten tuotoksia omiinsa. Syntyy mahdollisuus yhteisölliseen oppimiseen ja reflektioon. Oppilaita kannattaa ohjata myös osallistumaan erilaisiin kilpailuihin ja tarjoamaan tekstejään erilaisiin lehtiin, koska niiden kautta heillä on mahdollisuus saada julkista palautetta.

Palautteenannon yksi opettavin muoto on palautepaja-työskentely. Siinä palautteen antaminen ja saaminen ovat systemaattinen ja luonnollinen osa ryhmän toimintaa. Jokainen kirjoittaja valitsee palautepajaan kotona rauhassa jonkin sen lukukauden aikana kirjoittamansa tekstin ja muokkaa sitä haluamaansa suuntaan itsenäisesti omalla ajallaan. Palautepajassa jokainen lukee vuorollaan oman tekstinsä selittelemättä, minkä jälkeen tekstistä keskustellaan. Ryhmäläiset kommentoivat antamalla positiivista palautetta, esittämällä kysymyksiä ja kertomalla mielikuviaan.

Palautepajaa voi varioida myös niin, että työskennellään ryhmissä ja luetaan tekstejä hiljaa ja kirjoitetaan niihin palautteita tai kirjallinen palaute voidaan antaa myös keskustellen. Usein hiljaa lukeminen ja palautteen kirjoittaminen saattaa aluksi olla helpompaa kuin ääneen sanominen. Palautteen jälkeen tekstin työstämistä usein jatketaan, minkä vuoksi opettajan onkin tärkeää pyrkiä motivoimaan oppilaita uudelleen kirjoittamiseen. Myös prosessikirjoittamisessa kehittymistä on hyvä arvioida lukuvuosipalautteissa.

Opettaja ja oppilaat voivat varioida sanallisten arviointien muotoa. Esimerkkeinä tästä voisi antaa kolme tapausesimerkkiä.

  1. Sanataiteelliset arviointikriteeristöt eli taksonominen erittely

    Sanataideharjoitteet voidaan jakaa kahteen ryhmään: sisällöllisiin ja muodollisiin. Ne edustavat karkeistetusti luovan itseilmaisun ja DBAE:n (disipline based art education) näkökulmaa taidekasvatukseen2. Harjoitteet voidaan siis suunnitella niin, että tavoitteena on joko tukea luovaa itseilmaisua (sisällön tuottamista) tai erilaisten sanataiteen muotojen kehittymistä (rakenteiden harjoittelua).

    Taksonomioiden avulla palautetta voidaan fokusoida määrälliseen, laadulliseen tai rakenteelliseen kehittymisen arviointiin. Sanataiteellisten arviointikriteeristöjen taustalla on ajatus, että kun tietyt keskeiset käsitteet nostetaan muistisanaan nyrkkisäännöksi, palautteenanto konkretisoituu. Esimerkiksi yritysmaailmassa paljon käytetty SWOT-analyysi on esimerkki taksonomisesta erittelystä. Sanataiteen puolelta esimerkkinä tässä toimikoon fantasiakirjoitelmien arviointikriteeristö MÄNTY (M=mielikuvitus, Ä=ääni, N=näytteet eli havainnollisuus, T=tyyli, Y=yksilöllisyys). Jokainen oppilas voi kehitellä oman arviointikriteeristönsä tai ryhmässä voidaan käyttää yhdessä sovittua kriteeristöä.

  2. Kuu ja aurinko -palaute

    Kuu ja aurinko -palautetta annettaessa palaute voidaan antaa kuvien tukemassa muodossa. Auringon sakaroihin voi kirjoittaa säteileviä eli hyviä asioita ja kuun sirpin sylissä ovat kehittämiskohteet, jotka siis tarvitsisivat vielä lisävalaistusta loistaakseen kuin aurinko. Kuun kohdalle voidaan neuvoa laittamaan myös kysymyksiä, sillä kysymysten esittäminen tekstille paljastaa usein enemmän kuin pelkkien kehittämiskohteiden toteaminen. Parhaimmillaan tämä toimii silloin, jos palautteenantajalla on antaa muutama vaihtoehto siitä, miten tekstin ongelmia voisi lähteä ratkaisemaan. Optimaalisinta on, kun kirjoittaja itsekin aktiivisesti miettii ratkaisuja, eikä vain pelkästään noudata annettuja ratkaisumalleja.  

  3. Kysymystekniikkapalaute

    Kolmas palautteenantokeino liittyy palautteista tehokkaimpaan: kysymiseen, jota voidaan käyttää siis myös kuupalautteessa. Usein ainoastaan kysymysten esittäminen ohjaa kirjoittajaa huomaamaan, millaisia tulkintoja teksti herättää lukijassa. Kysymystekniikkaa käyttäessä on mahdollista kiinnittää huomiota pinta-, syvä- ja elämystasoiseen lukemiseen. Elämystasolla kysytään, miltä luettu teksti tuntuu ja mitä ajatuksia se herättää. Tekstin syvätaso-kysymysten kautta keskustellaan tarkemmin teemasta, henkilöistä, tapahtumista ja muusta sellaisesta, kun taas pintatasolla voidaan tehdä kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi oikeakielisyyteen, lauseiden rakenteeseen tai sävyihin. Näiden kysymystasojen kautta myös tekstin tulkinnan taso kehittyy.