Perusopintojen arviointi

9–12 -vuotiaiden arviointia koskevia ohjeita

Tanssin perusopintojen arvioinnin tarkoitus on muun muassa motivoida oppilasta opetuksen aikana ja kannustaa häntä itseohjautuvuuteen, oppimaan oppimiseen, vuorovaikutukseen ja yhteistoiminnallisuuteen. Lisäksi arvioinnin tulisi tuottaa opettajalle tietoa siitä, miten opetusta tulisi jatkossa suunnata. Arviointi on oleellinen osa jokapäiväistä oppimisprosessia ja opettamista. Oppimisen arviointi on myös vuorovaikutuksellinen neuvottelutilanne, ja sen kohteina ovat muun muassa oppimisprosessi, muutos ja lopputulos.

Lukuvuoden tai lukukauden alkaessa sekä mahdollisen opettajavaihdoksen yhteydessä on hyvä arvioida sekä oppilaan että ryhmän sen hetkiset taidot ja tiedot. Oppimisen kannalta on mielekästä, jos tavoitteet, arvioinnin kohteet ja kriteerit tarkennetaan yhdessä oppilaiden kanssa. Oppimisen arviointi on osa opetusta. Arvioinnin välineinä voidaan käyttää muun muassa oppimispäiväkirjaa sekä opettajan ja oppilaan käyttöön tarkoitettuja erilaisia arviointilomakkeita.

Opetuksen tavoitteista, arvioinnin kohteista ja arvioinnin kriteereistä kerrotaan oppilaille, oppilaiden vanhemmille sekä työyhteisölle. Arviointiin osallistuvat niin opettaja, oppilas kuin toverit sekä mahdollisesti oppilaan vanhemmat.

Lukuvuoden, lukukauden tai jakson päättyessä 9 – 12 ‑vuotiaalle oppilaalle arviointi voidaan antaa joko suullisesti tai kirjallisesti. Perusopintojen päättyessä annetaan perusopintojen päättötodistus.

Arviointimenetelminä voidaan käyttää esim. kysymyksiä, valintatilanteita, kokeilua, keskustelua ja myös erilaisia arviointi- ja itsearviointilomakkeita. Ohessa on muutamia esimerkkejä:

  • Opettaja antaa sanallista palautetta tunnin aikana tehtyjen harjoitteiden sujumisesta. Myös koskettamalla korjaamista voi käyttää palautteen antamisessa.
  • Palautteen antamisessa hyödynnetään oppilaiden havaintoja ja arvioita. Esim. liike tehdään nilkka koukussa ja sitten nilkka ojennettuna. Kyselyä ja keskustelua tekemisen eroavaisuuksista: miltä tuntui, miltä näytti?
  • Lisäkysymysten tekeminen: kummalla tavalla oli helpompi tehdä liike? Miksi?
  • Paljon positiivista ja kannustavaa kommentointia hyvän itsetunnon pohjustamiseksi.
  • Opettajaleikki: parit arvioivat toisiaan tai yksi saa olla vuorollaan koko ryhmän ’opettaja’.
  • Omaa suunnittelua vaativat tehtävät. Esim. selkeästi rajatut ryhmätyöt, jotka vuorollaan esitetään ja arvioidaan.
  • Arviointitilanteessa opettaja auttaa oppilaita havainnoimaan monipuolisesti tanssia. Opettaja voi antaa myös erityistehtäviä: joku havainnoi tasoja, toinen muotoja ym. ryhmälle ajankohtaisia asioita.

Lukukauden alussa tanssinopettaja voi keskustella lasten kanssa, millainen on miellyttävä tunti-ilmapiiri ja miten hyvä tunneilmapiiri voidaan saavuttaa. Yhdessä sovitut kriteerit kirjataan muistiin tai laaditaan tunnin säännöt. Opettaja ja oppilaat keskustelevat hyvästä ilmapiiristä ja he voivat pohtia, onko toiminta ollut kriteerien mukaista. Lukukauden lopussa opettaja voi järjestää yhteisen arviointikeskustelun siitä, miten hyvän ilmapiirin luomisessa on onnistuttu. Samalla voidaan asettaa tavoitteet seuraavalle kaudelle.

Itsearvioinnin avulla oppilas voi jäsentää oppimaansa ja hahmottaa paremmin etenemistään suhteessa asetettujen tavoitteiden pohjalta. Se auttaa oppilasta ymmärtämään, miten suunnittelu, tavoitteiden työstäminen ja palautteen antaminen tarkentavat työskentelyä ja miten arviointi auttaa saavuttamaan asetetut tavoitteet. Itsearvionti kehittää taideopiskelijan vastuullisuutta, ja motivaation lisääjänä se on korvaamaton. Itsearviointi luo myös pohjan opettajan antamaa palautetta varten.