Johdanto

Fyysinen toimintakyky on tärkeä osa oppilaan hyvinvointia sekä yksi liikunnanopetuksen keskeisistä sisällöistä. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan peruskoulun liikunnanopetuksen tulee muun muassa vaikuttaa myönteisesti oppilaan fyysiseen toimintakykyyn. Myös päättöarvioinnin hyvän osaamisen kriteereissä mainitaan vaatimukset toimintakyvyn ylläpidolle, arvioinnille ja kehittämiselle.

Fyysinen toimintakyky jaetaan perinteisesti liikkuvuuteen, kestävyyteen, nopeuteen,taitavuuteen ja voimaan. Näistä kestävyys liittyy lähinnä elimistön energia-aineenvaihduntaan ja voima, nopeus sekä taitavuus hermo-lihasjärjestelmään liikkuvuuden kuvatessa elimistön rakennetta.

Osa fyysisen toimintakyvyn ominaisuuksista limittyy päällekkäin toisten ominaisuuksien kanssa, ja tarkan rajan vetäminen niiden väliin on mahdotonta. Esimerkiksi nopeuskestävyys sijoittuu nopeuden ja kestävyyden väliin, kestovoima voiman ja kestävyyden väliin sekä nopeusvoima voiman ja nopeuden väliin.

Nykyään runsaasti esillä oleva funktionaalinen harjoittelu yhdistää samoihin suorituksiin useita toimintakyvyn eri elementtejä. Esimerkiksi yhdellä jalalla seisten ja yhdellä kädellä suoritettava alataljaveto vahvistaa yläselän, tukijalan ja keskivartalon lihaksia sekä samalla parantaa tasapaino- ja erottelukykyä.

Toimintakyvyn jokainen osa-alue vaatii kehittyäkseen tietyn määrän harjoittelua. Peruskoulun liikuntatuntien nykyinen määrä tarkoittaa käytännössä sitä, että fyysisen toimintakyvyn kehittäminen pelkästään liikuntatuntien avulla ei ole realistista. Kaksi oppituntia viikossa ei riitä minkään toimintakyvyn osa-alueen kehittämiseen. On lisäksi muistettava, että liikunnanopetuksella on runsaasti muitakin tavoitteita toimintakyvyn kehittämisen ohella.

Näistä lähtökohdista koulujen liikunnanopetuksen tavoitteeksi voidaan asettaa sellaisten valmiuksien antaminen, että oppilas osaa ja haluaa itse kehittää omaa toimintakykyään.

Fyysisen toimintakyvyn kehittäminen kulkee käsi kädessä kasvun ja kehityksen kanssa. Fyysistä toimintakykyä ei voi varastoida, vaan toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen edellyttävät jatkuvaa harjoittelua. Laadukas liikunnanopetus kunnioittaa lapsen ja nuoren kehityksen rytmejä ja hyödyntää eri ominaisuuksien kehittämisen herkkyyskaudet. Herkkyyskaudet ovat ajanjaksoja, jolloin tietty ominaisuus kehittyy kaikkein parhaiten. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö nämä ominaisuudet olisi kehitettävissä muulloinkin.

Vaikka liikunnan myönteiset vaikutukset toimintakykyyn ja hyvinvointiin ovat kiistattomat, on liikunnan loukkaantumis- ja rasitusvammariskit on kuitenkin tiedostettava. Erityisen huolellinen tulee olla kasvupyrähdyksen (yli 1 cm:n pituuskasvu kuukaudessa) aikaisen liikkumisen suhteen. Kasvupyrähdyksen aikaisessa liikkumisessa on huomioitava muun muassa seuraavat seikat:

  • Jalkineet ovat riittävän pehmeäpohjaiset.
  • Selkärankaa ei saa kuormittaa liiaksi.
  • Äkillisiä voima- tai notkeussuorituksia pitää välttää.
  • Ei toistuvia, rajuja hyppyjä tai loikkia.
  • Erityisesti on vahvistettava keskivartalon lihaksia ja ryhtiä ylläpitäviä lihaksia.
Teksti: Sami Kalaja