Syke

Sydämen sykintätaajuuden seuraaminen on luotettava, helppo ja käyttökelpoinen tapa arvioida kestävyysliikunnan kuormittavuutta. Sydämen supistumistiheyttä eli sykettä voidaan mitata sykemittarilla, joka mittaa sydämen sähköistä aktiivisuutta. Verisuonissa etenevää paineaaltoa eli pulssia voidaan mitata tunnustelemalla (palpoimalla) valtimosta. Normaalisti syke ja pulssi ovat samansuuruiset, sen sijaan niiden mittaustarkkuudessa on suuri ero. Sykemittari on varsin luotettava tapa arvioida sykettä, sen sijaan pulssin arviointi tunnustelemalla tai pulssimittarilla on menetelmänä aika epätarkka.

Yksi koululiikunnan tehtävistä on auttaa oppilaita löytämään oma yksilöllinen syketasonsa. Yksilöllisyys on sykesisällöissä äärimmäisen tärkeä näkökulma!

Leposyke

Leposyke on alhaisinta mahdollista sydämen sykintätaajuutta. Yksilöllinen leposyke on yhteydessä kestävyyskuntoon siten, että kunnon parantuessa leposyke alenee. Toisaalta kohollaan oleva leposyke saattaa kertoa ylikuormituksesta tai alkavasta sairaudesta.

Luotettavin leposyke mitataan makuuasennossa hyvin nukutun yöunen jälkeen.

Säännöllinen leposykkeen mittaaminen on koululaisille hyvä ja helppo tapa seurata oman elimistön tilaa.

Maksimisyke

Maksimisyke on suurinta sydämen sykintätaajuutta äärimmäisessä rasituksessa. Leposykkeen tapaan maksimisyke on yksilöllinen ominaisuus. Maksimisyke voidaan arvioida vähentämällä 220:sta oma ikä. Kaava sisältää kuitenkin suuren virhemahdollisuuden yksilötasolla. Terveet koululaiset voivat hakea oman maksimisykkeensä esimerkiksi täysivauhtisen juoksulenkin avulla. Henkilökohtaisen maksimisykkeen tunteminen on tärkeää oikean kuormitustason määrittämisen kannalta.

Harjoitussyke ja sykereservi

Harjoitussyke kuvastaa liikunnan rasitustasoa. Kestävyysliikunnalle asetetut tavoitteet määrittelevät harjoitussykkeen. Tavallisimmin harjoitussyke lasketaan prosentteina maksimisykkeestä.

Tarkempi harjoitussykkeen määrittely saadaan nk. Karvosen kaavasta, jossa hyödynnetään sykereservin käsitettä. Sykereservi on maksimisykkeen ja leposykkeen erotus.

Palautumissyke

Palautumissyke kuvastaa elimistön kykyä palautua rasituksesta. Palautumissyke voidaan ilmaista joko sykkeen laskuna tietyssä aikayksikössä tai aikana, jonka kuluessa syke saavuttaa tietyn tason. Kunnon kehittyessä palautuminen nopeutuu.

Sykkeeseen vaikuttavia tekijöitä

Sykkeeseen vaikuttavat monet tekijät, joista ylivoimaisesti tärkein on liikuntasuorituksen rasitustaso. Rasitustason ja sykkeen välistä suoraa yhteyttä voidaan hyödyntää muun muassa henkilön kuntotason arvioinnissa. Edellä mainitut lepo- ja maksimisykkeet ovat osaltaan perinnöllisiä ominaisuuksia, mutta myös henkilön iällä ja harjoitustaustalla on merkitystä.

Kehon asento on yhteydessä sykkeeseen siten, että vaaka-asennossa syketaajuus on pystyasentoa alhaisempi. Tämä johtuu muun muassa siitä, että vaaka-asennossa painovoima ei vastusta laskimoveren sydämeen paluuta niin paljon kuin pystyasennossa.

Syke kohoaa sekä kylmässä että kuumassa ympäristössä, kun elimistö pyrkii eri keinoin pitämään lämpötilansa optimaalisena. Muita sykkeeseen vaikuttavia tekijöitä ovat vuorokaudenaika, stressitaso, yöunen määrä ja laatu, syöminen ja juominen, lääkitys sekä tupakointi.

Teksti: Sami Kalaja