Luokat 3–4

”Me voidaan opettaja hakea jumppapallot! Voidaanko tänään olla taas sitä pallosotaa, jossa on kaksi joukkuetta ja otetaan aikaa ja se voittaa, jonka puolelle jää vähemmän palloja? Ville ja Antti olivat viimeksi kapteeneita, kenen vuoro nyt on? Eihän muodosteta sellaisia joukkueita, että toisella puolella ovat kaikki hyvät? Se on muuten ihan epistä…”

Tässä iässä, 9–10-vuotiaana, lasten ohjaaminen ryhmänä voi olla opettajalle helpompaa kuin eka-tokaluokkalaisten ohjaaminen, koska lasten yksilölliset erot kielellisissä, sosiaalisissa ja liikunnallisissa valmiuksissa ovat yleensä jo vähän tasoittuneet. Koulun rutiinit ovat tulleet tutuiksi, ja lasten vireystilat eivät enää vaihtele niin tilannesidonnaisesti kuin aikaisemmin. Lapset ovat saavuttaneet sellaiset ajattelun, impulssikontrollin ja yhteistoiminnan valmiudet, että heidän kanssaan on luontevaa yhdessä suunnitella toimintaa ja luoda pelisääntöjä. He ovat yleensä innostuneita ja tasapainoisia ja siksi hyvin palkitsevia yhteistyökumppaneita. Säännöt ovat keskeisessä asemassa koulutyössä ja myös lasten omissa leikeissä, ja lapset miettivät paljon oikeudenmukaisuutta sen eri merkityksissä. Enemmistösääntö on tärkeä lapsen mielipidettä ohjaava tekijä, ja aikuiselta he odottavat sääntöjen yhtenäistä soveltamista ja heikomman puolustamista.

Mielikuvitusleikit ovat edelleen tärkeitä, ja niitä leikitään sekä yksin että ryhmässä. Toisaalta realistinen ajattelu lisääntyy ja lapsi joutuu luopumaan tietyistä sadunomaisista illuusioista suhteessa omiin voimiinsa ja mahdollisuuksiinsa. Tässä iässä lapsi tiedostaa uudella tavalla oman yksilöllisyytensä ja alkaa vertailla ominaisuuksiaan. Lapsi luokittelee omia ja toisten lasten taitoja ja kykyjä ajatuksissaan hierarkioihin, joista hän helposti löytää oman asemansa. Liikunnalliset ja ystävyystaidot ovat erittäin arvostettuja. Ryhmässä opettaja voi havaita jo melko vakiintuneitakin lasten käyttäytymisrooleja: joku on aina johtaja, toinen pelleilijä, yhdellä on tarve kilpailla ja tavoitella aikuisen hyväksyntää, kun taas toinen seurailee sivusta ja vetäytyy. Opettaja voi yllättää ryhmän rikkomalla näitä asetelmia tietoisesti tai tiedostamattaan esimerkiksi nostamalla vetäytyvän lapsen hetkeksi kannustuksen valokiilaan. Tällaisilla yksittäisillä lapsen osakseen saamilla kehuilla ja kannustuksilla voi olla hyvin kauaskantoiset vaikutukset lapsen muovautuvalle identiteetille. Opettajan suuri haaste on yrittää saada kömpelömmille tai tanakammille lapsille riittävästi todellisia onnistumisen elämyksiä ja myönteisiä kokemuksia itsestään liikkujana.

Lapsen päivien sisältöä leimaa toiminnallisuus. Lapsi on taitava liikkumaan, ja koko ajan lisääntyvä ruumiin hallinta luo itsevarmuutta ja turvallisuutta. Itsetuntoa nostavat onnistuneet suoritukset, kuten se, että lapsi osaa käyttää jääkiekkomailaa tai heittää korin koripallolla. Toisaalta lisääntynyt tietoisuus omasta itsestä tuo mukanaan uusia turvallisuuteen ja oman ruumiin vahingoittumisen mahdollisuuteen liittyviä uhkakuvia. Uudenlainen ja vahvempi kokemus omasta erillisyydestä ja yksilöllisyydestä voi näkyä tässä vaiheessa ohimenevinä muutoksina lapsen käyttäytymisessä. Lapsi haluaa saada omat ajatuksensa kuuluville ja voi olla hetkellisesti aiempaa selvästi kriittisempi opettajia, vanhempiaan sekä omaa itseään kohtaan. Lapsi voi kokea itsensä erilaiseksi kuin muut ja pohtia suuria, maailmankaikkeuteen liittyviä filosofisia kysymyksiä. Osa lapsista haluaa juuri tässä kehitysvaiheessa hakea uusia harrastuksia, esimerkiksi vaihtaa aiemman taiteellisen harrastuksensa johonkin liikunnalliseen.

Sukupuolten väliset erot tulevat selkeämmin esiin, ja rikkomus tyttömäisyyttä tai poikamaisuutta kohtaan koetaan voimakkaasti. Tytöillä on paras kaveri, ja he miettivät paljon kuka leikkii kenenkin kanssa koulussa ja koulun jälkeen. Yhteiset salaisuudet ja itse luodut koodistot yhdistävät ja toisaalta erottavat tyttöpareja. Pojat suuntaavat toimintansa niihin asioihin, jotka he osaavat, joissa he voivat päteä ja osoittaa vahvuuttaan. Samasta asiasta kiinnostuneet pojat toimivat yhdessä. Poikien kommunikointi on yleensä melko suoraa ja avointa. Tietty kilpailuhenkisyys liittyy toimintaan: kuka on ensin sisällä luokassa tai nokkelin laskemaan matematiikan tehtävän, kenet valitaan ensimmäisenä joukkueeseen tai kuka roikkuu pisimpään tangossa.