Luokat 5–6

”Onks toi joku uusi maailmanennätysukkeli, kun se pomppii tuossa trampalla kuin heikkopää? Hei opettaja, katso kun mä osaan hypätä voltin patjalle! Mene Timo pois edestä, täältä tullaan… Uskallatko sinä Timo tehdä näin, että otat vauhdin ja sitten hyppäät trampalta kuperkeikan. Hei Timo, maailmanennätysukkeli, mikset hyppää?”

11–12-vuotias lapsi on tyypillisesti tasapainoinen ja sosiaalinen, aktiivinen ja monista asioista kiinnostunut. Lähestyvä teini-ikä voi ajoittain ilmetä vierailulla mököttämisen tai raivostumisen muodossa, mutta jo hetkessä lapsi käyttäytyy taas hyvin ja harkitsevasti. Lapset astuvat eri aikaan puberteettiin, kuitenkin yleisesti ottaen tytöt ennen poikia. Psykofyysiset kehityserot ovat suuria, ja eroavuudella on lapsille tärkeä merkitys. Lapsi on korostuneen tietoinen kehostaan ja tarkkailee omaa kypsymistään. Viiveet ja poikkeamat luokkakavereista huolestuttavat. Tärkeä pohdintoja ja mielikuvia jäsentävä kysymys on: ”Mikä on normaalia?”. Koska yhdenvertaisuus on tärkeää, saattaa olla ahdistavaa olla niin luokan nopeimmin kuin hitaimminkin kehittyvä. Vaatteiden vaihtaminen ja suihkussa käyminen yhdessä voi tästä syystä aiheuttaa paineita joillekin oppilaille.

Ajattelu alkaa muistuttaa aikuisten loogista ajattelua. Lapsi kykenee entistä tarkemmin ymmärtämään omaa, yksilöllistä tilannettaan ja työstämään ajatustensa avulla vaikeitakin kokemuksiaan ja tunteitaan. Saadessaan perusteluja ja selvityksiä ja mietittyään asioita lapsi voi muuttaa mielipidettään.

Suhde aikuisiin on voittopuolisesti myönteinen, ja siinä on toverillisia piirteitä. Kuitenkin aikuisista otetaan jo etäisyyttä ja lapsi havaitsee, että säännöt ovat suhteellisia. Äidin, isän tai opettajan perustelut eivät aina vakuutakaan, varsinkin jos aikuinen itse toimii vastoin omia sääntöjään.

Lapsille on tärkeää olla muista erottumaton ikäisryhmänsä jäsen. Pukeutumisen on oltava linjassa muiden pukeutumisen kanssa, samoin idoli- ja musiikkimaun. Miellyttämisen tarve on suuri, ja lapsi voi mielessään pelätä jäävänsä ryhmän ulkopuolelle. Näin voikin hetkellisesti tai pysyvämminkin käydä, koska kiusaaminen on yhteydessä normaaliuden ihannointiin ja jatkuvaan vertaamiseen. Lasten yhteisössä vallitsee oma johdonmukaisuus ja suoruus, jota aikuisten voi olla hyvin vaikeaa ymmärtää tai hallita. Lasten välillä on valtasuhteita, ja lapset kokeilevat sosiaalisten mahdollisuuksiensa rajoja. Lasten ryhmällä on omat perustelunsa sille, mitä ominaisuuksia milloinkin ihaillaan ja mikä puolestaan on noloa. Tärkeitä, ihailua herättäviä asioita ovat rohkeus, huumori ja liikunnalliset taidot. Myös muodikkaita vaatteita ja aatteita ihaillaan.

Lasten oma ryhmäkulttuuri on vahvaa niin hyvässä kuin pahassakin. Aikuisista vitsaillaan yhteneväisesti ja toinen toistaan härnätään tietyllä tavalla. Lasten yhdessä olemiseen kuuluu vitsikkyys, tosin huumori voi olla aikuisen mielestä outoa ja kielenkäyttö hurjaa, jopa julmaa. Erityisesti liikuntatunnilla on mahdollista syntyä monia latautuneita tilanteita, joihin aikuisen on aktiivisesti puututtava. Nämä kasvattajalle vaativat tilanteet voivat liittyä esimerkiksi joukkuepelissä jonkun oppilaan kömpelyyteen tai liikunnallisten taitojen puutteeseen. Lapsen ulkonäköön liittyvät ominaisuudet, kuten tanakkuus tai pienikokoisuus, voivat entisestään ruokkia kiusatuksi tulemisen mahdollisuutta. Aikuisen on katkaistava tilanne heti, selvitettävä, mitä tapahtui, vedottava kiusaajien empatiatunteisiin ja puolustettava ja rohkaistava kiusattua.