Luokat 7–9

”Mulla ei ole sopivaa uikkaria, en kehtaa lähteä tässä ikivanhassa. No hei, entäs minun hiukset? Jos kastelen ne nyt, ne ovat loppupäivän aivan kauheat. Opettaja, ei uitais matkaa, voitaisko me harjoitella niitä kuviokelluntoja. Onks pakko käydä saunassa? Voidaanko lopettaa vähän aikaisemmin, ettei tuu niin kauhee kiire? Hei ope, mulla ei oo mitään lappua, mutta en pysty uimaan, koska oon ollut flunssassa… Hei kato tota Jonnaa, vähän se on laiha… Mut se ei kyllä syökään koskaan koulussa. Onneksi pojat eivät ole uimassa yhtä aikaa, mä en kestäis…”

Kohtaatko ryhmän itsetietoisia ja lähes aikuisia oppilaita vai epävarmoja ja keskenkasvuisia lapsia? Sekä että, sillä yläkouluikään mahtuu nuoruuden alku- ja keskivaihe kaikkine muutoksineen ja kommervenkkeineen.

Nuoruusiän kasvupyrähdys ja sukupuolihormonaaliset muutokset mullistavat varttuvan lapsen maailman. Tunteiden ailahtelut ja käytösmuutokset kuuluvat teini-ikään. Poika voi käyttäytyä korostuneen maskuliinisesti ja tyttö feminiinisesti. Orastava seksuaalisuus ja jonkinlainen aggressiivisuus ovat aistittavissa nuorten seurassa, heidän ulkonäössään, tavassaan kommunikoida ja olla kontaktissa. Puhe ja käyttäytyminen voivat muuttua röyhkeämmäksi ja äänekkäämmäksi, kieli voi köyhtyä ja kiroilu lisääntyä. Suhde aikuisiin muuttuu, koska sen kuuluu muuttua. Oma yksilöllisyys ei löydy etsimättä, ja omat rajat on saatava selville kokeilemalla. Ei voi hypätä lapsesta aikuiseksi etsimättä ensin uutta suhdetta itseensä ja vanhempiinsa sekä muihin aikuisiin. Tämä psyykkinen työ voi joillain nuorilla viedä niin paljon voimia, että koulunkäyminen tai harrastukset jäävät taka-alalle. Suuri osa nuorista kokeilee yläkouluiässä päihteitä. Nuoruusiän kehitys näyttäytyy ulospäin yksilöllisesti; se voi olla tasaista tai kuohuvaa, yleensä vaihtelevasti molempia.

Nuoren syvä, ääneen lausumaton sisäinen toive on tulla merkittävien aikuisten hyväksymäksi sellaisena kuin hän on. Hän toivoo, että aikuiset sietäisivät hänessä tapahtuvat fyysiset ja psyykkiset muutokset ja yhtä aikaa näkisivät ja huomioisivat myös herkän ja lapsenomaisen puolen. Ihan samaan hyväksyntään nuoret eivät kuitenkaan vielä itse pysty suhtautumisessaan muihin ihmisiin. He odottavat saavansa osakseen aikuismaista, arvostavaa ja reilua kohtelua. Taidokas ja osaavakin on opettajan oltava sarallaan, mikäli hän mielii saada ryhmän kunnioituksen osakseen. Teini-ikäiset eivät ole huijattavissa! Ryhmäilmiöt näyttäytyvät teinien luokassa vahvoina, ja opettaja luultavasti kokee voimakkaita tunteita nuorten seurassa. Hänet mitataan ja luokitellaan nopeasti päästä varpaisiin ja henkilökohtaiset ominaisuudet arvioidaan. Saattavatpa jotkut yksittäiset oppilaat haastaa henkiseen kisailuun, kokeilla, kuka tässä luokassa viime kädessä määrää, ja onko opettajalla "pallo hallussa". Etua on varmasti siitä, jos opettaja on sinut itsensä kanssa, omaa huumoria eikä pelkää nuorten kriittistä lähestymistapaa. Nuoret kaipaavat samaistumiskohteikseen vahvoja, aitoja aikuisia.

Suhtautuminen omaan muuttuvaan vartaloon tulee keskeiseksi nuoren itsetuntoon liittyväksi asiaksi. Koska normaalius ja yhdenmukaisuus on tärkeää, voi nuorelle olla ahdistavaa olla joko luokan hitaimmin tai nopeimmin kehittyvien joukossa. Motorisessa kehityksessä voi tapahtua pientä taantumaa koordinaatiossa ja havaintojen tarkkuudessa. Normaalipainoisuus ja oman vartalon hallinta liikuntatunneilla ovat asioita, joilla on kauaskantoiset vaikutukset koko nuoren kehittyvälle minäkuvalle. Arvokasta pääomaa ovat onnistuneet liikuntaelämykset, joita syntyy, kun nuori kokee, että hän jaksaa, taipuu ja osaa. Liikuntaelämykset lisäävät myllertävän mielen ja kehon yhteyttä. Tässä vaiheessa toivottavasti vahvistuu pysyvä, myönteinen asenne liikkumiseen. Opettaja voi tietoisesti muistuttaa liikunnan yhteydestä mielenterveyteen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Liikunta on erinomainen tapa purkaa sisäisiä jännitteitä ja lisätä mielihyvän kokemuksia.