Molemmat voittavat -menetelmä

Molemmat voittavat -menetelmää käytetään tarveristiriitojen ratkaisuun. Menetelmän tarkoituksena on ratkaista ristiriita niin, että molemmat osapuolet saavat tarpeensa tyydytetyiksi eikä kummankaan tarvitse hävitä. Menetelmän käyttö ei edellytä vallankäyttöä eikä aiheuta pahaa mieltä. Tarveristiriidassa olevat henkilöt oppivat kunnioittamaan ja luottamaan toisiinsa, ja usein heidän välillään kiintymys lisääntyy molemmat voittavat -menetelmän käytön johdosta. Menetelmä pitää sisällään kuusi vaihetta. Tärkein vaihe on ongelman määrittely tarpeina, ei kilpailevina ratkaisuyrityksinä. Kun tarpeet on selvitetty (työrauha sekä opettajalle että oppilaille), etsitään aivoriihen avulla ratkaisuja, jotka tyydyttävät nuo tarpeet (esimerkiksi uusi istumajärjestys, luokkasääntöjen laatiminen yhdessä, opetusmenetelmien vaihtelu, ryhmätöiden lisääminen). Ratkaisuvaihtoehdot arvioidaan ja valitaan ratkaisu, joka tyydyttää kumpaakin osapuolta. Valittu ratkaisu toteutetaan ja toteutusta arvioidaan sovitun ajan kuluttua – tyydyttääkö valittu ratkaisu kaikkien tarpeita? Seuraava esimerkki kuvaa molemmat voittavat -menetelmän käyttöä opettajan ja oppilaan ratkoessa oppilaan liikuntavarusteiden puuttumisesta syntynyttä tarveristiriitaa heidän välillään.

Puuttuvat varusteet
Kahdeksannen luokan liikuntaryhmässä oli tyttö, jolta usein puuttuivat liikuntavarusteet. Huomasin kirjanpidostani, että näin oli käynyt kahden edeltävän tunnin aikana ja taas varusteet puuttuivat. Päätin puuttua asiaan ja pyysin häntä luokseni tunnin loputtua. Kerroin hänelle tilanteen puuttuvista varusteista sekä periaatteeni vaihtovaatteista liikuntatunneilla. Eläytyvän kuuntelun taitoa tarvittiin tytön reagoidessa vastustavasti asiaan. Keskustelun edetessä kävi ilmi, että vaikka tyttö oli usein muistanut laittaa varusteet valmiiksi eteiseen, jäi pussi usein lähtökiireissä ottamatta mukaan. Ehdotin, että alkaisimme ideoida ratkaisua tähän ongelmaan. Ehdotuksia tuli monenlaisia: varusteet omaan lokeroon koululla, kaveri soittaa aamulla ennen kouluun lähtöä ym. Lopulta päädyimme siihen, että tyttö jättää varusteet minun pukuhuoneeni naulakkoon odottamaan seuraavaa liikuntakertaa ja hakee ne sieltä edeltävällä välitunnilla. Tällä suunnitelmalla edettiin muutama viikko, minkä jälkeen tyttö tuli luokseni ja sanoi jo muistavansa muutenkin sekä haki varusteensa pois. Ja tuli seuraaville tunneille liikuntavarusteet yllään. (UK)
Teksti: Taru Lintunen, Marjo Kuusela ja Ulla Klemola |Jyväskylän yliopisto, liikuntakasvatuksen laitos