10. Toiminnan ja harjoittelun maksimoiminen

Tuttua ja turvallista, jo kokeilemaansa tehtävää oppilas harjoittelee mielellään. Apuopettajien avulla oppimisympäristö muuntaa ja vaikeuttaa tutun tehtävän sopivan haasteiseksi ja mielekkääksi.

Liikuntaa opitaan tekemällä, joten ydinkeskeisessä motorisessa opettamisessa pyritään maksimoimaan toiminnan määrä. Tämä tarkoittaa sitä, että opettaja käyttää instruktioihin, näyttöihin ja opetusjärjestelyihin mahdollisimman vähän aikaa. Niihin kulunut aika lyhenee kahta tietä. Ensiksi koska ydinkeskeisessä opetuksessa harjoitellaan samaa tuttua sisältörunkoa (pienempää tai suurempaa ydinkokonaisuutta), opettajan ohje- ja käynnistystoimet vievät alkukäynnistyksen jälkeen vain vähän aikaa. Itse asiassa oppimisprosessin käynnistyttyä oppilaat keksivät itsekin seuraavan itselleen sopivasti haasteisen harjoitteen. Toisaalta, ydinkeskeisessä opettamisessa ei ole tunnin aikana yhtään irrallista osaharjoitetta, joten perinteiseen opettamiseen verraten niihin kulutettu aika voidaan siirtää itse toimintaan.

Edellä esitetyt ydinkeskeisen motorisen opettamisen periaatteet tehostavat harjoittelua ja oppimista kaikissa motorisen oppimisen vaiheissa: kognitiivisessa, assosiatiivisessa ja automaation vaiheissa. Erityisen voimakkaasti ja perinteiseen opettamiseen verraten ristiriitaisesti se vaikuttaa kognitiivisen oppimisvaiheen toteutukseen. Silloin perinteinen opettaminen esittelee oppilaalle uuden tehtävän ja yrittää saada häntä ymmärtämään tehtävän. Ydinkeskeisessä motorisessa opettamisessa oppilas aloittaa heti alusta lähtien tehtävän ytimen harjoittelun oman skeemaresurssinsa puitteissa tutussa ympäristössä, tutussa tehtävässä sekä helpotetuissa ja houkuttelevissa harjoitusolosuhteissa. 

Teksti: Lehtori Veikko Eloranta | Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto