Mitä ydinkeskeinen opettaminen tarkoittaa

Kuvio 1. Sisäinen pomo. Ydinkeskeinen oppimis- ja opetusprosessin periaate. Sekä oppilas että opettaja pyrkivät käyttäytymään sisäisen pomon tulkinnan kentässä. Suora yhteys opettajan ja oppilaan väliltä puuttuu. (Eloranta 2003b)

Opetus-oppimisprosessin ytimen muodostaa oppilaan osaamisen taso ja luonne. Hänelle on vuosien kokemusten ja oppimisen kautta rakentunut aivoihin yksilöllinen ja kokonaisvaltaisesti toimiva tieto-taitokokonaisuus (osaamisen hermoverkosto eli aivojen skeemarakenne). Se on asenteiden sävyttämä prosessori (SISÄINEN POMO, kuvio 1), joka ratkaisee oppilaan tiedostamatta hänelle ominaisen käyttäytymistavan ja motivoitumisen tehtävään. SISÄINEN POMO päättää, alkaako harjoittelu ja miten se etenee. Skeemarakenteen ohjaamat automaattiset motoriset taidot (taitorefleksit) ratkaisevat liikunnan taitojen oppimisen. Nuo hierarkkisesti jäsentyneet taitorefleksit sävyttävät kaikkea motorista oppimista. Opittu taito vaikuttaa aina toisen motorisen taidon oppimiseen. Taitorefleksit eli opitut taidot yhdessä muodostavat oppilaan henkilökohtaisen motorisen käsialan.

Kuvio 2. Ydinkeskeinen motorinen oppimisperiaate. Osaamisydin on aina harjoittelussa mukana. Oppimiskehät tai -renkaat laajentavat ydintä eli muuttuvat osaksi ydintä. Renkaiden määrä on rajaton ja yksilöllinen. (Eloranta & Jaakkola 2003)

Ydinkeskeisen motorisen opettamisen tavoitteena on luoda kullekin oppilaalle oppimiseen houkuttelevat olosuhteet ja tarjota taitoreflekseille sopivat harjoitteet. Opettaminen pyrkii siis auttamaan oppimista, ei hallitsemaan sitä. Ydinkeskeinen opettaminen pyrkii tietyssä liikuntatehtävässä laajentamaan oppilaan osaamisskeemaa eli -ydintä (kuvio 2). Ydin hallitsee kaikkia liikuntatehtävän opetus-oppimisprosessin ratkaisuja ja toteutuksia. Ydintä puolestaan hallitsee oppilaan tiedostamaton minä (SISÄINEN POMO, kuvio 1), joka kokonaisvaltaisesti ohjaa oppilaan käyttäytymistä (kuvio 3). Perinteinen, tietoiseen minään kohdistuva opettaminen ei tavoita tiedostamatonta aluetta, ja siksi oppimisprosessi tarvitsee ydinkeskeisen motorisen opettamisen keinoja. Ydinkeskeisessä opettamisessa motoristen taitojen opetteleminen sekä käynnistyy että ohjautuu oppilaan yksilöllisten kokemustaustojen viitoittamaa kehityspolkua pitkin. Tämä tarkoittaa sitä, että ydinkeskeinen motorinen opettaminen korostaa oppilaan omaan toimintaan perustuvaa oppimista. Pyrkimyksenä on maksimoida mielekkään toiminnan määrä liikunnan opetustilanteessa.

Koska oppilaan toiminta on tekemällä oppimista, ydinkeskeisessä opettamisessa korostuu oppimisympäristön merkitys. Sopivan toimintaympäristön avulla oppilasta aktivoidaan ja opetetaan oppimaan. Ydinkeskeisellä opettajalla on aikaa toimia havainnoijana. Hänellä on mahdollisuus nähdä oppilaat yksilöinä, joilla kaikilla on omat liikunnalliset taustansa ja taitonsa. Silloin opettaja saa olennaisen tärkeää tietoa, jota hyödyntäen hän pystyy ohjaamaan ja avustamaan oppilaan oppimisprosessia.

Kuvio 3. Tiedostamattoman henkilökohtaisen käyttöteorian yhteys käyttäytymiseen (Ojanen 2000).

Opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen vaikuttavien tekijöiden tärkeysjärjestys ydinkeskeisen motorisen oppimisen viitekehyksessä on seuraava:
1) oppilas
2) olosuhteet/ympäristö
3) liikkumisperiaatteet
4) lajin tekniset periaatteet
5) lajin tekniset ydinkohdat.
Tuo oppilaan kokemustaustaa ja motorista käsialaa korostava tärkeysjärjestys ratkaisee tunnin toteutuslinjan, kun taas perinteisessä opettamisessa lähtökohtana on lajin ydinkohtiin perustuva kehittely.

Teksti: Lehtori Veikko Eloranta | Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto