Ala-asteen rehtorin kertoma tositarina

Kuudesluokkalaisella tytöllä tuli mitta täyteen ja hän sai hirvittävän raivarin. Hän oli livahtamassa pois kesken koulupäivän, koska muutama yläasteen oppilas odotti häntä koulualueen liepeillä. Tästä oli saatu vihiä jo aiemmin joten osasimme estää tytön poistumisen. Suunnitelmissa heillä oli kovempaa toimintaa kuin ärrällä käynti. Soitimme myös hänen vanhempansa koululle.Tilanne kuumeni ja loppujen lopuksi koulun käytävällä kolme miestä piti kiljuvaa ja rimpuilevaa tyttöä kiinni käsistä ja jaloista. Tässä hässäkässä joku huomasi, että kulman takaa pilkisti oppilaan pää ja kännykkä, jolla otettiin tilanteesta kuva. Samalla molemmat katosivat eikä oppilasta enää tavoitettu.Tyttö saatiin rauhoittumaan ja lähtemään vanhempiensa kanssa kotiin. Tämän jälkeen alkoi pohdinta kuvaamisesta. Kuka oli kuvaaja? Millaisen kuvan hän sai? Siinä kolme raavasta miestä pitelee kiinni pientä hentoa tyttöä, joka näyttää tosi tuskaiselta. Lisäksi kaikki saattavat olla tunnistettavissa. Entä oliko kuva jo ehditty laittaa nettiin kaikkien vapaasti katsottavaksi?

Oppilas tavoitettiin seuraavana päivänä ja kuvakin oli vielä tallella kännykän muistissa. Se oli onneksi niin huonolaatuinen, ettei siitä erottanut henkilöitä saati tapahtuman luonnetta. Poika myös vakuutti, ettei hän levittänyt sitä mihinkään. Tästä huolimatta pojan vanhemmat kutsuttiin koululle ja heidän kanssaan keskusteltiin aiheista salakuvaus ja lupa kuvaamiseen. Pistimme myös pojan pohtimaan millaista vahinkoa tällaisen kuvan levittäminen internetissä voisi aiheuttaa kuvassa oleville henkilöille. Sen voisi tulkita kuka vain ja miten vain. Lisäksi kuvaa voi höystää mieleisillään kommenteilla jotka vain pahentavat asiaa.

Kännykän käyttö luvattomasti kamerana on valitettavasti lisääntynyt kouluissa. Oppilaat kuvaavat toisiaan, henkilökuntaa ja erilaisia tilanteita, useimmiten piloillaan ilman mitään pahaa tarkoitusta. Niitä kun laittaa viestinä kavereille onkin asia jo vakavampi. Homma on lähtenyt lapasesta ja kuvan leviämistä ei voi sen jälkeen kontrolloida. Tätä lapset eivät tunnu käsittävän. Heidän on myös vaikea ymmärtää yksityisyyden suojaa ja sitä, ettei kukaan halua omaa kuvaansa levitettäväksi luvatta periaatteessa ympäri maailmaa. Muistan vielä ajan jolloin puhelimella vain soitettiin ja kameralla kuvattiin. Lapsemme ovat kasvaneet infokulttuuriin, jonka me aikuiset olemme luoneet, mutta jota meidän on lähes mahdotonta hallita. Miten siis kasvatamme heidät noudattamaan tämän kulttuurin edellyttämiä arvoja? Laillisen ja laittoman toiminnan raja on hämärtynyt ja toisen ihmisen oikeuksien loukkaamiseen on paljon enemmän keinoja kuin ennen.

Teksti ja kuvat: Rikospoliisien Eläkejärjestö r.y.