Päihteet

Jotkut tekevät huumeiden ja nautintoaineiden välillä sellaisen eron, että esimerkiksi tupakka ja alkoholi ovat nautintoaineita, kun taas esim. hasis, marihuana, amfetamiini, ekstaasi, heroiini, subutex jne. ovat huumeita. Tämä on itse asiassa itsensä pettämistä. Ei tiedosteta, että kaikkia näitä aineita käytetään ensisijaisesti niiden mieleen ja käyttäytymiseen vaikuttavien ominaisuuksien vuoksi eli kaikkien näiden aineiden vaikutus kohdistuu aivojen mielihyväkeskukseen, joka totutetaan päihteistä riippuvaiseksi. Käyttäjien kannalta kyse on elämyksistä, mutta myyjät tekevät suuren luokan bisnestä. Maailman kaupasta n. 8 % on huumebisnestä. EU:ssa arvioidaan n. 50 prosenttia kaikista rikoksista johtuvan joko suoraan tai välillisesti huumeista.

Alttius päihdeaddiktioon on geneettistä, perimän selittäessä n. 40-60 prosenttia päihdeongelmista, kun taas päihteiden kokeilemiseen vaikuttaa sosiaalinen ympäristö.

Huumausainekaupan vaikutin on raha ja aineiden kokeilijoiden peruslähtökohtana on virheellisesti se, että he hallitsevat käytön. Huumausainekauppiaiden strategiana on aluksi myydä ihminen huumeille, eikä niinkään huumeita ihmiselle. Tätä petollisuutta kokeilija ei suinkaan tule huomioineeksi vaan ajautuu vaivihkaa aineita orjuuttavaan ostajaverkostoon ensi kokeilujen huumassa.

Koko tapahtuma alkaa yleensä näennäisen viattomasti. Ehkä pelkkää uteliaisuutta, uhmakkuutta tai sattumoisin päihtyneenä jossain hipoissa hasispiipun yllättäen ilmaantuessa poltettavaksi. Kaverit neuvovat ja houkuttelevat kokeiluihin. Porukassa vakuutellaan, ettei aineen käyttöön liity mitään haittavaikutuksia – pikemminkin se tuntuu pelkästään hyvältä. Jos ensivaikutelma synnyttää mielihyvää, johtaa se helposti uusiin kokeiluihin. Eihän siihen liity edes krapulan tapaisia tuntemuksiakaan.

Näin ”hyvä/t” kaveri/t saavat alttiin nuoren kokeiluvaiheeseen. Kokeilijoista n. 10 prosenttia jää aineiden säännöllisiksi käyttäjiksi, joista n. 1-4 prosenttia ajautuu narkomaniaan. Huumeiden käyttö raunioittaa muita päihteitä nopeammin aiheuttaen varsin nopeasti koko tunne- ja tahtoelämän muuttumisen salakavalasti, ajatus ja maailmankuva muuttuvat ja narkomaanissa syntyy asenne, missä hän hyväksyy kaiken, mikä edistää omaa huumeiden käyttöä.

Addiktioon johtavan huumeiden käytön riskiryhmän muodostavat erityisesti tunne-elämässään riistetyt ja pysyviä aikuiskontakteja vaille jääneet.

Turvattomat lapsuuden olot, aikuisen tuen puuttuminen, yksinäisyys ja masentuneisuus sekä sopeutumisvaikeudet kotona ja koulussa ovat esimerkkejä ongelmista, joita huumausaineiden pitkäaikaisilla väärinkäyttäjillä on havaittu muita enemmän.

Koska päihteitä ei voi enää poistaa yhteiskunnastamme, on vahvistettava yksilöitä, jotta heillä on valmiuksia hallita omaa elämäänsä. Tupakanpolton ja alkoholinkäytön aloittaminen edellyttävät jo toimenpiteitä aikuisilta. Asioihin puuttuminen vaatii hienovaraisuutta sekä herkkyyttä havaita ja tunnistaa oireita. Päihtymyksen kaltainen olotila voi myös viitata impattavien aineiden käyttöön. Niitä ovat erilaisten, pääasiassa teollisesti valmistettujen liuottimien aineosat. Näitä ovat haihtuvat liuottimet, aerosolit ja lääkinnällisesti käytettävät haihtuvat aineet. Vaikutus voi olla piristävä, rauhoittava tai aistiharhoja aiheuttava.

Päihteiden käytön ennalta ehkäisyssä on tuloksellisinta kannustaa nuoria miettimään ja oivaltamaan ratkaisuja. Keskustelemalla päihteistä ja erityisesti huumeista nuoret voivat punnita omia arvojaan ja asenteitaan suhteessa niihin. Ennalta ehkäisevä työei ole kieltoja ja käskyjä, vaan kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoja vaativaa kokonaisvaltaista pureutumista itse elämään ja sen vaikeuksiin. Aikuisten antaman huumetietokeskusteluun ohjaavan tiedon tulee olla asiallista ja kiihkotonta. Oleellista meille kaikille on pyrkiä selvittämään, miksi aineita käytetään, miten huumeiden käyttö alkaa ja kuinka herkästi se vie mennessään.Tärkeää on myös oppia havaitsemaan niitä muutoksia nuoren käyttäytymisessä, jotka viestivät aineiden kokeiluista.

Opetuksessa tulee tähdätä elämän hallintaan, johon pyritään keskusteluilla ja sitä kautta sisäistyvällä arvojen löytämisellä.

Huumeiden käyttöön viittaa

Nuorten oireilut huumeiden parissa saattavat ilmetä mm. koulukiusaamisena, oppimisvaikeuksina, luvattomina poissaoloina, välttelevinä vastauksina, outoina puheluina, säännöistä lipsumisina, aggressiivisena käyttäytymisenä, lapselle ilmaantuvina kalliina tavaroina ja toisaalta arvoesineiden katoamisina kotoa.


Kuvasarja erään heroiini käyttäjän olemuksen muutoksesta 24 v. ,28 v. ja 30 v.

Huumeiden käyttäjän voi tunnistaa silmistä; poikkeuksellisen pienet tai suuret pupillit, tuijottava tai pelokas katse.

Huumeiden vaikutuksen alaisen käytös voi muistuttaa humalaisen käytöstä, joskaan alkoholin hajua ei välttämättä ole. Liikkuminen voi olla hermostunutta, voi ilmetä tahattomia liikkeitä. Vaikutuksen alainen voi olla poikkeuksellisen vilkas, masentunut tai pelokas. Kuiva tai kuolaava suu ovat yleisiä merkkejä. Henkilöllä tai hänen läheisyydessään olevat käyttövälineet, kuten piiput, silumit ja mitä erilaisemmat polttovälineet, foliot ja injektioruiskut. Muusta huumeiden käyttöön viittaavasta rekvisiitasta.
Väännetyt lusikat, pintakuoritut tupakan filtterit, vaa´at, liuottimet, sitruuna- tai askorbiinihappo, pienet pullot, sekoituskupit, minigrip-pussit, paperitaitokset, muovikääreet, teräaseet, ampuma-aseet. Ulkoinen olemus voi olla epäsiisti tai siisti.

Kysymyksiä

  1. Miksi huumeita käytetään?
  2. Nimeä mielestäsi kolme keskeisintä nuorten päihteiden käyttöön liittyvää tekijää.
  3. Minkä ikäiseksi lapselle pitäisi lain mukaan turvata päihteetön kasvuympäristö?
  4. Miten nuoria voi ”suojarokottaa” huumeita vastaan?
  5. Keskustelkaa väittämästä: ”Viina on viisasten juoma”
  6. Keskustelkaa väittämästä: ”Ei tippa tapa, ämpäriin ei huku”
  7. Hasisko harmitonta?
  8. Onko huumeiden käyttö yksityisasia?
  9. ”Virittävää valistusta” vai shokkivalistusta?
  10. Luonnehtikaa elämää muutamin sanoin, aforismina. Mitä elämä on?
Teksti ja kuvat: Rikospoliisien Eläkejärjestö r.y.