Käyttökoulutus ja ammatillinen täydennyskoulutus

Monissa tutkimuksissa kiinnitetään aiheellisesti huomiota koulutuksen ja ammatillisen kehittymisen merkitykseen. Interaktiivisten esitystaulujen varhainen käyttö liitettiin tieto- ja viestintäteknisten yleistaitojen kehittämisen alkuvaiheisiin. Tätä olisi jo sinänsä syytä tutkia edelleen Euroopan kouluissa, koska opettajat ovat todennäköisesti jo alkaneet hyödyntää tekniikkaa ja omaksuneet keskeisiä taitoja, jotka eivät olleet yleisiä Isossa-Britanniassa esitystaulutekniikan käyttöönoton alkuaikoina. Näin ollen tekniikan erityispiirteiden omaksumiseen on syytä varata aikaa. 

Hall ja Higgins (2005) toteavat:
”Interaktiivisten esitystaulujen teknisiä ja pedagogisia ominaisuuksia käsittelevää koulutusta tulisi tarkastella pikemminkin jatkuvana kuin erillisenä prosessina.”

Glover ja Miller (2001) käsittelevät ainekohtaisen koulutuksen puutetta. Tämä saattaa olla kysymys, joka tulee suunnata laitetoimittajille, koska on yleisesti hyväksyttyä, että niiden koulutustarjonta painottuu tekniseen osaamiseen.

Davidsonin (2002) lehdistötiedotetta siteeraavien Kennewellin ja Morganin (2003) tutkimus pohjaa opettajaharjoittelijoiden näkemyksiin, joiden mukaan interaktiivisen esitystaulun olemassaolo ei ollut vaikuttanut heidän päätökseensä ottaa vastaan koulun tarjoama työtehtävä. Jos sama kysymys kuitenkin esitettäisiin nyt, noin kahdeksan vuoden kuluttua, vasta valmistuneet brittiopettajat saattaisivat vastata toisin.

”Interaktiiviset esitystaulut avaavat aivan uusia tieto- ja viestintätekniikan käyttömahdollisuuksia… On tärkeää varmistaa, että opettajille tarjotaan koulutusta, jonka avulla he saavat tämän kiehtovan uuden tekniikan käyttötaitoja ja  -varmuutta.”

Koulutus ja ammatillinen kehittyminen ovat edelleen haaste myös Isossa-Britanniassa. Samalla kun yhä useammat opettajat saavat käyttöönsä oman interaktiivisen esitystaulun, Cogill (2010) väittää, että ”tieto- ja viestintäteknisen osaamisen taso voi edelleen muodostua esteeksi esitystaulujen menestyksekkäälle käytölle.”

Haldane (2010) siteeraa Cordingleyta ym. (2005), jotka tarkastelevat ammatillisen täydennyskoulutuksen etuja yhteisöllisissä koulutustilanteissa, ”joihin osallistui vähintään kaksi opettajaa”. Myös EuSCRIBE-hanketiimi on suunnitellut lukuisia esitystauluprojekteja, joissa vähintään kaksi opettajaa on työskennellyt yhdessä, ja tutkijat toivovat tämän tutkimuksen yhteydessä saavansa lisätietoa siitä, miten kouluissa on lähdetty toteuttamaan opettajien käyttö- ja täydennyskoulutusta.