Resurssit

Interaktiiviset esitystaulut ovat alusta alkaen antaneet opettajille mahdollisuuden tarjota oppilaiden käyttöön sähköisiä resursseja, ja verkossa tarjolla olevien runsaiden materiaalien käyttömahdollisuudet ovat lisääntyneet internetyhteyksien yleistymisen myötä.  Tutkimuksessa on kiinnitetty aiheellisesti huomiota myös siihen, että interaktiiviset esitystaulut eivät korvaa opettajia tai olemassa olevia resursseja vaan kyse on opettajien mahdollisuudesta päättää siitä, mitkä tieto- ja viestintätekniikan käyttötavat ovat tarkoituksenmukaisimpia.

Kennewell ja Beauchamp (2007) huomauttavat:
”Tieto- ja viestintätekniikka ei välttämättä korvaa perinteisempiä välineitä ja resursseja (vaikkakin sen avulla ne voidaan yhdistää yhtenäiseen muotoon); perinteinen väline voi joissakin tapauksissa olla tarkoituksenmukaisempi, tai sitä voidaan käyttää tehokkaasti yhdessä tieto- ja viestintätekniikan kanssa.”

Tuoreet tutkimukset, kuten Harnessing Technology Schools Survey 2009, vahvistavat myös, että jotkut opettajat osaavat vaivatta laatia omat materiaalinsa:
”Opettajat näyttävät myös kehittyvän sähköisten oppimisresurssien laatimisessa ja jakamisessa. Noin kolme neljästä toisen asteen opettajasta ja noin puolet ensimmäisen asteen ja erityisopetuksen opettajista ilmoitti laativansa sähköiset 
oppimisresurssinsa usein itse.”

Tutkimuksessa ei kuitenkaan selvitetty aineistojen laatua eikä sitä, millaisin keinoin voitaisiin tavoittaa ne, joilta yhä puuttuu tekniikan käyttämiseen tarvittavia taitoja.

Tämä on erityisen tärkeää, koska kasvattajat lähtevät usein siitä ajatuksesta, että tekniikkaa pitää käyttää koko oppitunnin ajan. Hughes katsoo oppitunnin jakautuvan kuitenkin useaan jaksoon, ja interaktiivista esitystaulua voidaan käyttää koko luokassa joidenkin osuuksien aikana, kun taas toisissa jaksoissa sitä käytetään ajoittain yksilötyöskentelyn ohella. Jatkossa EuSCRIBE-hankkeen yhtenä keskeisenä tehtävänä on havainnoida, koska ja kuinka kasvattajat käyttävät esitystaulua oppitunnin aikana.

Lopulta Moss ja Jewitt (2010) täsmentävät EuSCRIBE-hankkeen tavoitteet:
”Muut maat voivat nyt oppia Englannissa saaduista esitystaulujen käyttökokemuksista. Niiden kiinnostus perustuu suurelta osin siihen yhteiseen olettamukseen, että koulutus jää ajastaan jälkeen, jos siinä ei hyödynnetä uusmediaa ja esitellä oppilaille, mitä sillä voi tehdä.”

Joissakin maissa haaste saatetaan nähdä monisyisempänä: joka tasolla tarvitaan päätöksentekoprosesseja uuden tekniikan tehtävästä ja selkeä käsitys sen yhteensovittamisesta olemassa olevien menetelmien ja lähestymistapojen kanssa. Kyse on kyvystä tehdä tietoisia valintoja.

Laitetoimittajat ovat jatkuvasti vastanneet 2000-luvun opetus- ja oppimisympäristön vaatimuksiin kehittämällä uusia teknisiä ratkaisuja ja resursseja. Kuten Bax (2010) toteaa, "ei ole todennäköistä, että koko esitystaulutekniikka häviäisi; on paljon 
todennäköisempää, että se kehittyy ja saattaa mahdollisesti yhdistyä muihin teknisiin ratkaisuihin omaksumalla toimintoja, jotka on aiemmin toteutettu eri laitteilla” (vrt. Jenkins 2006).

Kasvatusalan ammattilaisten on tarpeen ymmärtää, että tekniikan kenttä ei koskaan jää tyhjäksi vaan se kehittyy alati uusien luokka- tai yksilökäyttöön tarkoitettujen laitteiden myötä. Juuri opettajan täytyy kuitenkin kyetä omaksumaan uudet tekniset ratkaisut ja pohtimaan samalla, millä tavoin oppilaille voidaan havainnollistaa, kuinka he pääsevät tutkimaan oppimisympäristöjään.

Vuonna 2010 Isossa-Britanniassa on siirrytty uuteen vaiheeseen, eikä esitystaulutekniikka hallitse enää keskustelua uuden tekniikan opetus- ja oppimiskäytöstä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa käsitellyt keskeiset osa-alueet ovat kuitenkin edelleen ajankohtaisia ja niihin on syytä palata myös jatkossa. Nykyisin ”pinnalla” olevia ratkaisuja ovat sähköiset portfoliot ja oppimisalustat, ja tämä tutkimus muistuttaakin siitä, että käytännöt on syytä vakiinnuttaa ja että ammatillisen täydennyskoulutuksen ja resurssien saatavuutta on pyrittävä jatkuvasti uudistamaan.

Tätä kirjallisuuskatsausta laatiessaan kirjoittaja itse oivalsi sen, että interaktiivisten esitystaulujen pitäminen jatkossakin tekniikan käytön vakiinnuttamisen välineenä tyrehdyttää niiden potentiaalin tutkimisen alkuunsa. Meidän on tarkasteltava esitystauluja yksittäisenä välineenä nopeasti laajenevassa sähköisessä penaalissa ja pyrittävä hahmottamaan, miten tekniikka saadaan kaikkien alan ammattilaisten käyttöön. Tämä edellyttää melkoista muutoksenhallintaprosessia.

Bax (2010) toteaa: 
”Tekniikka on saavuttanut mahdollisimman suuren vaikuttavuuden silloin, kun siitä on tullut ’normaalia’ eli kun se on huomaamatonta ja kun käytämme sitä automaattisesti tiedostamatta sen roolia.”

Alalla toimivat opettajat voivat oppia tutkimuksesta, että työvälineiden tehokas käyttöönotto edellyttää olemassa olevien käytäntöjen huolellista analysointia, perinpohjaista suunnittelua ja asianmukaisen käyttö- ja täydennyskoulutuksen järjestämistä. Prosessia on hallittava kaikilla tasoilla, ja se on yhdistettävä muihin strategisiin kehittämistoimiin, jotta koulu voisi tehdä tästä tekniikasta ”normaalia”.