Käyttökoulutus ja ammatillinen täydennyskoulutus

  1. Miten uudet opettajat perehdytetään interaktiivisten esitystaulujen käyttöön?

  2. Miten henkilöstön odotetaan käyttävän laitteistoa?

  3. Oletko saanut teknistä perehdytystä vai myös ohjausta järjestelmien käyttämiseen oppitunneilla (ml. mahdollisuus uusien ideoiden toteuttamiseen)?

  4. Millaisilla koulutusmenetelmillä on varmistettu, että kaikki henkilöstön jäsenet käyttävät interaktiivisia esitystauluja tehokkaasti?

  5. Onko koulutus ollut hyödyllistä? Mistä asioista oli eniten hyötyä sinulle itsellesi?

  6. Keneltä saa tarvittaessa teknistä tukea?

  7. Onko esitystauluissa ominaisuuksia, joiden käyttöä pidät vaikeana?

  8. Tunteeko koko henkilö mielestäsi interaktiivisten esitystaulujen kaikki käyttömahdollisuudet?

  9. Onko koululla suunnitelmia, joilla kannustetaan henkilöstöä osallistumaan viralliseen koulutukseen?

  10. Millaista pitkän aikavälin ulkoista tukea on järjestetty?

  11. Millaista pitkän aikavälin ammatillista täydennyskoulutusta on tarjolla?

  12. Onko opetushenkilöstö voinut tutustua esitystaulujen käyttöön?

  13. Millaista ainekohtaista koulutusta on tarjolla?


  • Esitystaulutyöryhmän tapaustutkimusten mukaan ministeriöillä, alueviranomaisilla ja yksittäisillä kouluilla on erilaisia ratkaisuja henkilöstön koulutukseen. Tutkimusten keskeinen johtopäätös on se, että interaktiivisten esitystaulujen tehokas käyttö edellyttää aina pitkän aikavälin koulutustarpeiden suunnitelmallista kartoittamista.
     
  • Käyttökoulutus on esitystaulujen menestyksekkään käytön ehdoton edellytys. Liian usein koulutussuunnitelma tehdään vasta hankinnan jälkeen, vaikka se pitäisi laatia etukäteen. Laitetoimittajat ovat todenneet, että koulutuksen sisältyminen tarjouspyyntöön osoittaa organisaation tarkastelleen hankintaansa kokonaisuutena.
     
  • Kouluissa on syytä toteuttaa tieto- ja viestintäteknisen osaamisen arviointi, minkä lisäksi on tarpeen selvittää esitystaulujen käyttötaidot ennen alkukoulutuksen järjestämistä. Koulujen tulee tunnustaa, että vaikka interaktiivisten esitystaulujen käyttöönotto voi edistää yleisen tieto- ja viestintäteknisen osaamisen ja varmuuden kehittämistä, tämä ei ole kyllin painava peruste lisähankinnoille.
     
  • Koulutus vie aikaa, eikä kouluissa voida edellyttää opetushenkilöstön noin vain ”järjestävän aikaa” välttämättömään koulutukseen osallistumiselle. 

Käyttökoulutus ja ammatillinen täydennyskoulutus

Toteutus ja kartoitus

Tieto- ja viestintäteknisen osaamisen ja kokemuksen arviointi

Esitystaulujen käyttötaitojen ja kokemuksen arviointi

Tekninen perehdytys

Laitetoimittajan tulisi järjestää kolmen tunnin tekninen perehdytys lähikoulutuksena.

Pedagoginen koulutus

Tekniikan pedagogisia vaikutuksia tulisi tarkastella jatkokoulutuksessa, joka tulisi järjestää erillisenä kolmen tunnin lähikoulutuksena.

Sisällöntuotanto

Kolmannessa opetushenkilöstölle järjestettävässä lähikoulutuksessa tulisi varata aikaa sellaisten sisältöjen laatimiseen, joita opettaja voi käyttää opetuksessa ja jakaa omassa koulussaan ja muualla työskenteleville kollegoilleen.

Käytäntöjen jakamismahdollisuuksien selvittäminen


  • Toisella asteella toimivat opettajat haluaisivat mielellään osallistua ainekohtaiseen koulutukseen. EuSCRIBE-hankkeessa havaittiin tapauksia, joissa opettajat eivät olleet tietoisia yksittäisille oppiaineille soveltuvista esitystaulujen ominaisuuksista; esimerkiksi eräs matematiikan opettaja ei tiennyt, että esitystauluohjelmistossa on astelevytoiminto. Tällaiset esimerkit korostavat sitä, miten tärkeää on varata opettajille aikaa perehtyä ohjelmistoon. Myös opettajien itsensä on otettava vastuuta tästä ammatillisen kehittymisensä osa-alueesta.
     
  • Esitystaulun toimittajan tulisi järjestää vähintään
     
    • kolmen tunnin tekninen perehdytys
       
    • kaksi muuta kolmen tunnin tilaisuutta, joihin sisältyy pedagogista koulutusta sekä sisällöntuotantoa ja yksilöllisten materiaalien laatimista.
       
    • Koulutus tulisi järjestää enintään 12 hengen ryhmille, jotta osallistujat pääsevät itse käyttämään esitystaulua. 

     
  • Tämän tutkimuksen kysely ja haastattelut osoittavat, että opettajat kaipaavat enemmän koulutusta. On selvää, että käytäntöjen omaksuminen vie aikansa ja että pelkkä tekninen alkuperehdytys ei useinkaan takaa riittäviä valmiuksia hyödyntää kaikkia tekniikan suomia mahdollisuuksia.
     
  • Kouluissa ei kuitenkaan aina suunnitella jatkuvaa ja pitkäaikaista täydennyskoulutusta. Tämä ei kuitenkaan ole vain toivottavaa, vaan onnistumisen edellytys.
     
  • Eräs opettaja, joka vastaa henkilöstön koulutuksesta omassa koulussaan, totesi, että ohjelmistoversioiden kehityksessä voi olla uskomattoman hankalaa pysyä mukana. Hänen mielestään uusimmat versiot kannattaisi jakaa etukäteen pääkäyttäjille, jotta he ehtisivät tutustua uuteen sisältöön ennen muun henkilöstön koulutusta.
     
  • Laitetoimittajien tulisi myös harkita jälleenmyyjien ja esitystaulujen lisäresursseja myyvien yritysten tarjoamaa koulutusta. Jotkut opettajat ilmoittavat, että vaikka tällaiset toimijat voivat tarjota teknistä käyttäjäkoulutusta, ne eivät pysty järjestämään ainekohtaista koulutusta. Ministeriöiden ja alueviranomaisten tulisi myös selvittää, mistä asiantuntijakoulutusta voi saada.
     
  • 26 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoitti olevansa itseoppineita esitystaulujen käyttäjiä. Tuloksen perusteella riittävän koulutuksen järjestämisessä on vielä parantamisen varaa. Vain seitsemän prosenttia vastaajista oli pitänyt oppitunteja yhteistyössä asiantuntijan kanssa omassa luokassaan. Tältä pohjalta vaikuttaa siltä, että tällaista yhteisopetusta olisi aiheellista selvittää tarkemmin alueellisissa ja kansallisissa hankkeissa. 20 prosenttia vastaajista piti asianmukaisen koulutuksen puutetta yhtenä esitystaulujen käytön keskeisimmistä ongelmista.
     
  • Koko henkilöstölle – mukaan lukien opettajat, koulunkäyntiavustajat ja tekninen tukihenkilöstö – tulee asettaa tieto- ja viestintätekniset tavoitteet henkilökohtaisessa ammatillista kehittymistä koskevassa suunnitelmassa. Näiden tavoitteiden tulee perustua sekä yksilön että koulun tarpeisiin. Myös koulun rehtorin ja johtoryhmän tulee osallistua koulutukseen osoittaakseen, että esitystaulutekniikka on organisaatiolle merkittävä investointi. Kaupalliset toimijat, ministeriöt ja alueviranomaiset voisivat myös pyrkiä järjestämään nimenomaan johtajille suunnattua koulutusta esitystaulutekniikan hyödyntämisestä koulun kehittämistyössä.
     
  • Useammassa Euroopan maassa on todettu, että myyjä voi viime kädessä ratkaista tekniikan menestyksen. Laitetoimittajat ovat tunnustaneet, että teknistä perehdytystä kattavammalle koulutukselle on tarvetta. Pitkän aikavälin tuen tarjoamista kouluille on kuitenkin syytä pohtia tarkemmin. Osa opettajista ei vieläkään saa alkuperehdytyksen lisäksi minkäänlaista lisäkoulutusta esitystaulujen käyttöön.
     
  • Osa kaupallisista toimijoista järjestää virallista koulutusta pitkälti verkkopohjaisena. Opettajien on kuitenkin hyvä muistaa, että tämä on varsin harvinaista. Laitetoimittajien tulee ottaa entistä paremmin selvää kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason tarjonnasta. Esimerkiksi monet alueelliset organisaatiot ylläpitävät omia sähköisiä tietovarastojaan tai  kantojaan. Mikäli opettajia on tarkoitus kannustaa hyödyntämään tällaisia resursseja mahdollisimman tehokkaasti, laitevalmistajien on tuotava ne esiin tarjoamansa koulutuksen yhteydessä.
     
  • Opettajat ovat korostaneet arvostavansa työpajakoulutusta, johon sisältyy lähikoulutusta ja harjoitustehtäviä. Vaikka harjoitustehtävien tekeminen seuraavaksi kerraksi vie paljon aikaa, sen on todettu olevan erittäin hyödyllistä. Kun opettaja joutuu harjoittelemaan taitoja itsenäisesti, hän havaitsee, onko hän todella ymmärtänyt, miten jokin tietty asia toteutetaan. Tässä laitetoimittajan olisi kustannustehokasta järjestää pitkän aikavälin koulutus- ja tukipalvelut yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa.
     
  • Koulujen tulisi myös pyrkiä selvittämään mahdollisuuksia järjestää oppilaille esitystaulun teknistä käyttökoulutusta. Oppilaista on mukava oppia käyttämään ohjelmistoa, ja vanhemmat oppilaat ovat myös laatineet resursseja nuoremmille. Tätä voitaisiin selvittää lisää. Laitetoimittajat, alueviranomaiset ja yksittäiset koulut voisivat pyrkiä tarjoamaan koulutusta oppilaille, jotka voisivat vuorostaan välittää taitojaan opettajille.
     
  • Alueellisten asiantuntijoiden ja koulutuksen järjestäjien on syytä miettiä, miten voitaisiin järjestää koulun kehittämistyötä edistävää ammatillista täydennyskoulutusta arvioinnista, oppimisen henkilökohtaistamisesta ja opetussuunnitelman eri aihepiireistä.
     
  • Laitetoimittajien tulisi pyrkiä kehittämään tapoja jakaa hyviä käytäntöjä ja kannustaa kouluja ottamaan vastuuta henkilöstönsä ammatillisesta kehittämisestä. Yhä vielä on liikaa tapauksia, joissa opettajat toteuttavat hyviä käytäntöjä yksinään, sen sijaan että kouluyhteisöt toimisivat yhdessä.
     
  • Myös naapurikoulut voisivat pyrkiä luomaan kumppanuussuhteita ja kehittämään käytäntöjään yhdessä.
     
  • Opetushenkilöstön näkemykset yritysten järjestämästä virallisesta koulutuksesta vaihtelevat huomattavasti. Opettajat suhtautuvat myönteisesti mahdollisuuteen kouluttautua silloin, kun se heille sopii, mutta tämä tarkoittaa usein iltoja ja viikonloppuja.
     
  •  Koulutuksen järjestäjien on oltava perillä paikkakunnilla toteutettavista hankkeista ja aloitteista.