Hinta, laatu vai kummatkin?

Tietotekniikan kokonaiskustannusten laskeminen on tunnetusti vaikeaa.

Eri kuntien väliset organisaatiomallien erot vaikeuttavat laskelmien vertailua. Edellä esitetyn suuruinen ero on kuitenkin niin suuri, että on vaikea kuvitella tilannetta, jossa huomioimatta jääneet tekijät muuttaisivat eroa olennaisesti.

Kustannuslaskennasta puuttuu miltei poikkeuksetta laitteistojen, ohjelmistojen ja palveluiden laatuun liittyvät tekijät. Näitä laatutekijöitä ovat saatavuus (engl. availability), käyttäjien kokema palveluiden laatu sekä laitteistojen virrankulutus.

On kuntia, joissa ei tiedetä oppilastyöasemien kustannuksia. Näiden joukossa on isojakin kuntia.

Oppilastyöasemien laadun arvioiminen on ongelma sinänsä. Suomessa ei ole olemassa mitään kriteeristöä sille, miten koulujen tietotekniikan laatua tulisi mitata.

Laadullisten mittarien puuttuessa tietotekniikkaa seurataan määrällisin mittarein. Määrää mitataan tutkimalla kuinka monta konetta oppilaiden käytössä on, mutta jätetään tutkimatta laatu, kuten koneiden toimivuus tai oppilaiden varttitunnin odottelu koneita käynnistettäessä.

Opetushallituksessa ja Opetus- ja kulttuuriministeriössä ongelma on tunnistettu ja sille ollaan tekemässä jotain.

Ohutpäätteet kuluttavat sähköä murto-osan PC-koneisiin verrattuna. Kemiönsaarella vuonna 2009 teetetty selvitys Linuxin soveltuvuudesta koulukäyttöön (http://zas.fi/Thinclient_Kemionsaarelle.pdf) sisältää laskelman sähkönkulutuksesta. Selvityksen mukaan 20 päätteen ohutpääteluokka säästää vuodessa sähkökustannuksia noin 700 euron edestä verrattuna PC-toteutukseen. Tällainen kustannuserä ei tavallisesti näy tietotekniikkakustannuksissa ja jää siten huomioimatta, vaikka sähkökin maksetaan samoista yhteisistä varoista.

Kustannustehokkusero voidaan selittää sillä, että vaikka koulujen tietotekniikan käyttö on hyvin samankaltaista joka puolella, palveluiden tuottamisen keskittäminen tuottaa suuria säästöjä.

Tehokkuuserot näkyvät työmäärissä. Kunnissa tyypillisesti tuetaan opetuksen tietotekniikan käyttöä 0,5-3 henkilötyövuodella. Kaikkein suurimmissa kaupungeissa luku on suurempi.

Vertailun vuoksi: Opinsys kykenee tuottamaan 40 paikkakunnalla olevien koulujen noin 45 000 käyttäjälle palvelut 14 hengen organisaatiolla.

Uusi este VALO-ohjelmistojen yleistymisen tiellä on se, että koituneet säästöt eivät välttämättä koidu koulujen hyödyksi. Tiukassa taloudellisessa tilanteessa tietotekniikasta säästetyt varat kohdennetaan helposti aivan muihin kohteisiin kuin koulujen tieto- ja viestintäteknisen ympäristön kehittämiseen. Koulujen kannalta tämä on tietysti erittäin harmillista.

Toivottavasti tulevaisuudessa koulujen tietotekniikan arvostus nousee sellaiselle tasolle, että kehittämisestä ja tiukasta taloudenpidosta ei rankaista.