Uusien toimintatapojen hyödyt

Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen opetuksessa ja koulujen oppimisympäristöjen kehittäminen nähdään Suomessa tärkeinä koulujärjestelmän kehittämiskohteina. Suomi on pitkään ollut koulutuksen kärkimaita maailmassa. Koulun tehtäviin kuuluu keskeisten kansalaistaitojen opettaminen kaikille, ja yhtenä näistä tehtävistä on nuorten kasvattaminen toimimaan tietoyhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä. Palvelut – niin yksityiset kuin julkisetkin – muuttuvat enenevässä määrin sähköisiksi, ja niiden käyttäminen edellyttää sujuvia tietotekniikkataitoja. Perustuslain (1999/731) mukaan kansalaisten on oltava tasa-arvoisia julkishallinnon palveluiden saatavuuden ja laadun suhteen, joten kaikille koululaisille pitäisi voida tarjota tasavertaiset mahdollisuudet oppia hyödyntämään tietoyhteiskunnan peruspalveluja.

Kunnat ovat Suomessa olleet hyvin itsenäisiä perusopetuksen järjestämisessä, ja niin toimintaedellytykset kuin toiveet ja tarpeetkin tieto- ja viestintätekniikan palveluiden järjestämisen ja hyödyntämisen suhteen vaihtelevat paljon jopa yksittäisen kunnan sisällä. Myös opettajat ovat olleet hyvin itsenäisiä sen suhteen, millaisia pedagogisia ratkaisuja he soveltavat ja miten paljon hyödyntävät esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikkaa opetustyössään. Nämä asiat ovat osaltaan mahdollistaneet Suomen menestymisen mm. PISA-vertailuissa, koska jokainen opettaja on voinut yksilöllisesti valita juuri itselleen mielekkäimmät pedagogiset painotukset ja omille oppilailleen sopivimmat oppimistavat. Toisaalta valinnanvapaus on myös johtanut siihen, että erot tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisessä ovat päässeet kasvamaan suuriksi, koska mikään ulkopuolinen taho ei ole sitä erikseen säädellyt. Suomessa ei tähän mennessä ole muodostunut laajasti omaksuttua yhtenäistä käsitystä siitä, millaisia tieto- ja viestintäteknisiä palveluita kouluissa tulisi olla käytettävissä, kenen käytettävissä eri palveluiden tulisi olla ja millaiset laatuvaatimukset palveluille tulisi asettaa. Myöskään kunnille ja kouluille ei ole tarjolla valtakunnallista ohjeistusta eikä erityisiä suosituksia perusopetuksen tietotekniikkapalveluiden laadulle tai palvelutasolle.

Kansallisessa tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnitelmassa (Liikenne- ja viestintäministeriö ym. 2010) luetellaan useita esteitä koulujen tietotekniikan tehokkaalle käyttöönotolle. Keskeisinä mainitaan mm. koulujen ja yritysten kumppanuuden kehittymättömyys, puutteellinen tietotekniikkainfrastruktuuri sekä teknisen ja pedagogisen tuen puute. Kaikkiin mainittuihin puutteisiin voidaan osin vaikuttaa sillä, miten koulujen on mahdollista hankkia tietotekniikkaa ja siihen liittyviä palveluita käyttöönsä. Kansallisessa suunnitelmassa todetaan muun muassa, että ”tieto- ja viestintätekniikan hankinta tulee toteuttaa kokonaisvaltaisena prosessina, johon osallistuvat käyttäjät ja palveluntarjoajat” (Liikenne- ja viestintäministeriö ym. 2010, ks. myös Britschgi ym. 2011 ja Wideroos ym. 2011).

Koululla on paljon yhtäläisyyksiä muiden organisaatioiden kanssa tietotekniikkapalveluiden toteutusympäristönä. Yhtäläisyyksien lisäksi kouluympäristöllä on omat erityispiirteensä, jotka vaikuttavat parhaiten soveltuvan toteutusratkaisun valintaan sekä eri vaihtoehtojen kustannuksiin ja saavutettavaan palvelutasoon. Selkeitä eroja on havaittavissa ainakin fyysisen ja sosiaalisen ympäristön asettamissa rajoitteissa, tieto- ja viestintätekniikkaan käytettävissä olevien resurssien määrässä ja tavassa hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa. Kouluympäristössä ei pyritä tarjoamaan jokaiselle oppilaalle ja opettajalle omaa fyysistä työpistettä ja henkilökohtaista työasemaa, vaan lähes kaikki koneet ovat usean eri käyttäjän käytössä. Tavanomaista on myös se, ettei sama käyttäjä työskentele samalla päätelaitteella koko työpäivänsä ajan, vaan sekä opettajat että oppilaat liikkuvat koulun eri tilojen välillä työ- ja koulupäivänsä aikana. Tällöin on tärkeää, että sama käyttäjä voi jatkaa työskentelyään mahdollisimman saumattomasti siirtyessään laitteelta toiselle ja että päätelaitteen saaminen käyttökuntoon työskentelyä aloitettaessa on mahdollista riittävän nopeasti. (Hautala ym. 2011a, Leviäkangas ym. 2011.)

Koulujen tietotekniikkatarpeiden tarkastelussa keskeistä on pitää mielessä se, millaisia apuvälineitä kouluorganisaatio tarvitsee pystyäkseen kehittämään opetusympäristöä, miten tätä prosessia pystytään ohjaamaan ja hallinnoimaan kansallisesti ja miten yhden osa-alueen kehittäminen vaikuttaa muihin. Kokonaisuutta on katsottava koulun toiminnan kehittämisen näkökulmasta siten, että yhden välineen tai työkalun rooli ei muodostu liian suureksi. Keskiössä ovat oppilaan 2000-luvun taidot ja koko oppimisympäristön ja kullekin oppilaalle mielekkäimpien ja tehokkaimpien oppimistapojen hyödyntäminen. Opetusta on kyettävä kehittämään samanaikaisesti kun kuntien resurssit vähenevät ja toimintatavat muuttuvat. (Britschgi ym. 2011, Hautala ym. 2011b.)

Kauniaisten suomenkielinen koulutoimi on soveltanut perusopetuksen tietotekniikkapalveluiden hankintamallia, jossa päähuomio kohdistuu laiteinfrastruktuurin sijasta keskitettyyn palveluympäristöön ja palvelutasoon, toisin sanoen laitteiden asemasta ostetaan tietotekniikkapalvelua. Tämä vuodesta 2007 käytössä ollut toimintamalli on parantanut käyttäjätyytyväisyyttä ja kustannustehokkuutta. Aikaisemmin Kauniaisten suomenkielisessä perusopetuksessa tietotekniikan hankinnasta, hoidosta ja ylläpidosta vastasi kaupungin tietohallinto.

Uudessa hankintamallissa koulutoimen ja koulujen vastuuta tietotekniikan hankinnasta lisättiin merkittävästi, ja tässä mallissa korostuukin voimakkaasti koulun rooli tarpeidensa ja niitä vastaavan palvelukokonaisuuden määrittelijänä. Kauniaisten tapausesimerkin perusteella koulujen tietotekniikkapalveluiden arvioinnissa tarkasteltavat olennaiset perusasiat kiteytyivät käyttäjätarpeisiin, palvelutasoon ja kustannustehokkuuteen. Muita keskeisiä tarkastelun kohteita olivat hankinnan ja ylläpidon prosessit sekä ekologiset näkökohdat.

Uuden toimintamallin vaikutusten yhteenvetona voidaan sanoa, että:

  • käytöstä poissaolevien työasemien määrä on vähentynyt, koska tilaaja maksaa vain palveluista, ei työasemista
  • laitekannan määrää on kyetty kasvattamaan
  • tietotekniikan yksikkökustannukset ovat laskeneet
  • palvelusopimuksissa on otettu käyttäjien tarpeet ja toiveet paremmin huomioon
  • opettajat ovat kokeneet tietotekniikkapalveluiden parantuneen
  • työajan hukka-aika on vähentynyt palvelinkeskeisen arkkitehtuurin ansiosta, koska työasemien käynnistymisajat ovat lyhentyneet
  • viiveet uusien koneiden asentamisessa ovat lyhentyneet.

Teknologisessa mielessä Kauniaisten mallissa korostuvat

  1. avoimeen lähdekoodiin perustuvat palvelut ja sovellukset,
  2. palvelinkeskeinen arkkitehtuuri, jossa palvelut prosessoidaan suoraan joko verkon ja/tai pilven läpi.

Avoin lähdekoodi mahdollistaa palveluiden vapaan levittämisen ja edelleen kehittämisen ilman, että käyttöoikeuksia tai kehittämistä rajoitetaan lisensseillä tai muilla immateriaalioikeuksilla. Tällöin pienillä toimijoilla, jotka toimivat pienillä markkinoilla, on yhtäläinen mahdollisuus toimia palveluntuottajana jos asiakkaat näin valitsevat. Innovaatioiden leviäminen on vapaata ja kilpailutekijänä toimii palveluiden laatu ja innovatiivisuus eikä niinkään neuvotteluvoima ja immateriaalioikeudet.

Palvelinkeskeisessä arkkitehtuurissa, olipa palvelin sitten käytössä kiinteän paikallisverkon tai internetin kautta, hyödyt syntyvät sovellusten ja palveluiden ylläpidon kautta, koska tietotekninen ylläpito voidaan toteuttaa yhdessä pisteessä. Tämä tuo tietyssä mielessä myös paremman hallittavuuden ja oikein toteutettuna paremman tietoturvatason kuin hajautetumpi työasemakeskeinen arkkitehtuuri. Siinä missä työasemien palveluita päivitetään yksitellen, palvelinkeskeisessä arkkitehtuurissa päivitys tapahtuu yhdellä kerralla, yhdessä paikassa. Tämä malli mahdollistaa myös palveluiden ylläpidon ja tarjonnan maantieteellisen hajauttamisen. Tietotekniikkapalvelua ja sovelluksia voidaan tarjota mistä lokaatiosta tahansa minne tahansa, kunhan tietoliikenneyhteydet ovat riittävän toimivat. Tämä puolestaan mahdollistaa pienempien palveluntarjoajien toimimisen jopa globaaleilla markkinoilla.

Lähteet

Virpi Britschgi, Raine Hautala, Risto Öörni & Pekka Leviäkangas: Tieto- ja viestintätekniikka opetussektorilla – parempaa palvelutasoa innovatiivisilla toimintatavoilla. Teoksessa: Avauksia yhteiskunnallisen yritystoiminnan tutkimukseen, 2013.

Harri Kostilainen & Pekka Pättiniemi (Toim.) Britschgi, V., Öörni, R., Hautala, R. & Leviäkangas, P. (2011): Opetuksen tietekniikkapalvelut – mitä ongelmia, haasteita ja mahdollisuuksia? Teoksessa Kankaanranta, M. (toim.): Opetusteknologia koulun arjessa – ensituloksia. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos. https://ktl.jyu.fi/julkaisut/julkaisuluettelo/julkaisut/2011/d094

Hautala, R., Leviäkangas, P., Öörni, R., Britschgi, V. (2011a): Millaista on toimiva ja kustannustehokas opetuksen tietotekniikka? Luonnos opetuksen tietotekniikkapalvelujen arviointijärjestelmäksi. Teoksessa Kankaanranta, M. & Vahtivuori-Hänninen, S. (toim.): Opetusteknologia koulun arjessa II. Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos.

Hautala, R., Leviäkangas, P., Öörni, R. & Britschgi, V. (2011b): Perusopetuksen tietopalveluiden arviointi – Kauniaisten suomenkielinen koulutoimi. VTT Working papers 170, Espoo.

Leviäkangas, P., Hautala, R., Öörni, R., Britschgi, V., Soikkeli, M., Rekiranta, R., Schneitz, A. (2011): Kauniaisten suomenkielisen perusopetuksen tietotekniikkapalveluiden hankintamalli – koulun ehdoilla, oppilaiden tarpeisiin, yritysten avulla. Teoksessa Kankaanranta, M. & Vahtivuori-Hänninen, S. (toim.): Opetusteknologia koulun arjessa II. Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos.

Liikenne- ja viestintäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö & Opetushallitus (2010): Kansallinen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnitelma. Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta. https://wiki.helsinki.fi/download/attachments/35241728/TVT_opetusk%C3%A4yt%C3%B6n_suunnitelma.pdf

Opetushallitus (2005): Perusopetuksen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön sekä oppilaiden tieto- ja viestintätekniikan perustaitojen kehittämissuunnitelma 2005. Työryhmän raportti 21.4.2005. Helsinki.

Wideroos, K., Pekkola, S. & Limnell, V.-P. (2011): Pedagogiset tietotekniikkahankinnat: kokeiluista käytäntöihin. Opetusteknologia koulun arjessa – ensituloksia (toim. Marja Kankaanranta). Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos. Jyväskylä. https://ktl.jyu.fi/julkaisut/julkaisuluettelo/julkaisut/2011/d094