Arkkitehti

Arkkitehti Henrik Grönqvist  

1. Olen arkkitehdiksi opiskeleva 27 v. nuori mies, teen alan töitä arkkitehtitoimistossa. Arkkitehdin ammatti oli jo lukioaikoina yhtenä vaihtoehtona, toki muutkin taidealat kiinnostivat sekä maantieto, mutta jo silloin oli nähtävissä mikä vie pisimmän korren. Päätökseen jäädä opiskelemaan alaa tein huomatessani, kuinka laaja ala on ja että arkkitehtejä palkataan myös muille aloille ja siten mahdollisuudet olisivat jatkossa laajat. 

2.  Käytän teknisiä laitteita jokaisena päivänä. Jos työajastani erotetaan se osa, jolloin en tarvitse tai päätä käytää teknisiä laitteita, voisi se tällä hetkellä lähennellä 10-20% käyttämästäni ajasta. Alamme on nykyään hyvin tietokonepainotteinen ja itse kuulun siihen ryhmään nuoria tulevia arkkitehteja, joilla tekniset valmiudet suunnittelussa ovat korkealla tasolla ja luonnollisesti laitteita käytetään silloin enemmän. Suurimmat kehitysaskeleet teknologiassa ovat näillä näkymin arkkitehtuurin suunnittelun kannalta otettu. Mielestäni suunnittelua ja suunnitelmaa voi tietenkin parantaa, mutta sillä taas ei ole juurikaan uuden teknologian kanssa tekemistä, luovuus on arkkitehtuurin perusraaka-aine.               

Käyttämäni laitteistot: tehokas Pc, laptop ja ulkoinen kovalevy, piirtopöytä, suurkuvatulostin, normaali tulostin, skanneri, videotykki, digikamera
Tietokoneohjelmat: ArchiCad, AutoCad, Art*lantis, Studio Viz, Photoshop, InDesign, Flash, Dreamweaver, Powerpoint jne.

3. Arkkitehtuuri on osa niitä toimialoja, joiden tekeminen on siirtynyt enemmissä määrin paperilta sähköiseen muotoon. Teknologia on luonut uusia mahdollisuuksia, kuten sähköiset kartat ja asemakaavat, kaksi- ja kolmiulotteiset demonstraatiot sekä etätyöskentelyn. Vanhat arkkitehdin työkalut, kuten lyijykynä, tussi, skaalaviivain, naruviivain, harppi, sabluunat jne. ovat edelleen käytössä ja koulutuksen alussa arkkitehtuurin opetuksen tarkoitus onkin tutustuttaa oppilaat näihin peruslähtökohtiin. Myöhemmin painotus opetuksessa siirtyy tietokoneella suunnitteluun, jonka jälkeen myös harjoitustehtävät yleensä ovat tietokoneella tuotettuja, käsin saa kuitenkin edelleen piirtää. Tietokoneella piirrettäessä erheiden korjaaminen on luonnollisesti nopeampaa, kuten myös kopioiminen ja variaatioiden teko.

Arkkitehtuurin luova suunnitteluprosessi ei itsessään ole nopeutunut, sillä lähes poikkeuksetta jokaiseen uuteen tehtävään lähdettäessä työvälineet ovat lyijykynä ja skissipaperi. Suunnitelman työstö on nopeutunut ns. CAD-ohjelmien (computer aided design) ja sähköisen viestinnän myötä ja näiden hallitseminen on tänä päivänä lähes 100% välttämätöntä. Yhteistyökumppanit, rakenne-, lvi- ja sähkösuunnittelijat toimivat hekin sähköisesti, joten ketju ei saa katketa. 

Visuaaliseen ulosantiin panostetaan nykyään yhä enemmän kolmiulotteisin kuvin ja animaatioin, jotka ovat osittain työntäneet syrjään perinteiset pienoismallit. Näiden tavoitteena on myydä tuotos ja uudella tekniikalla tehdyt visualisoinnit toimivat tehokkaammin mainoksina, ikkunoina tuleville toimeksiannoille.

 4. Arkkitehtuurillinen ulosanti on yhä visuaalisempi ja tekniikka on sen myötä luonut muutaman sivuelinkeinon rinnalle. Jotkut arkkitehdit ovat siirtyneet kokonaan itse suunnittelutyöstä mallintamiseen, jolloin työnkuva on lähinnä animointi ja graafinen suunnittelu. Monet toimistot ovat ulkoistaneet kaikki kolmiulotteiset mallinnustyöt tätä harjoittaville yrityksille. Tietokoneella mallinnetuissa rakennelmissa (virtuaalimalli) voidaan liikkua ja näin saadaan parempi kuva tilojen luomista ilmapiireistä. Näissä malleissa voi liikkua reaaliaikaisesti esimerkisi Internetissä. Arkkitehdinkin on tosin vedettävä jonkunlainen raja siihen, mitä mediateknillisiä asioita ryhtyy opettelemaan olivat ne visuaalisesti kuinka mielenkiintoisia. Mutta totuushan on se, että kaiken saa halvemmalla jos sen tuottaa itse ja nykyään osa arkkitehdeistä on melkoisia monitoimi-miehiä. On kuitenkin muistettava se, millä alalla ollaan, koska aika ei yksinkertaisesti riitä ihan kaikkeen.

Tietokonemallin osiin voidaan syöttää rakennusmateriaalien hinnat ja näin rakennuksen kustannusarvio voidaan laskea entistä tarkemmin, jolloin vältytään suuremmilta yllätyksiltä. Teknologian kielteiset vaikutuksista suurin on luonnollisesti laitteiden hinnat ja näin ollen uuden arkkitehtitoimiston perustaminen ja ylläpito on kalliimpaa kuin monen muun samankokoisen yrityksen. Kolmiulotteiset mallit vaativat tehokkailta tietokoneilta ja tietokoneohjelmilta paljon ja yritys tarvitsee näin enemmän pääomaa selvitäkseen kuin ennen.

Tekniikka alallamme on edennyt 1980-luvun lopusta niin nopeasti, että monet vanhemmat arkkitehdit ovat jääneet teknologia nimisestä junasta (nyt puhumme siis tietokoneteknologiasta, emme rakennusteknologiasta). Näin ollen on palkattava henkilö, joka osaa vastata tämän päivän vaatimuksiin tai yrittää itse juosta kehityksen mukana. Yleensä vanhemmat arkkitehdit eli pääsuunnittelijat teettävät kuitenkin teknisen työn nuoremmilla ja keskittyvät suunnitteluun, jolloin he eivät tietokonetta suunnitteluun välttämättä tarvitse. 

Puhutaan myös, että tietokoneet ovat vieraannuttamassa arkkitehtejä piirtämisen taidosta, mikä voi olla osin totta, mutta arkkitehdin ei välttämättä tarvitse olla hyvä piirtäjä, jotta hän saa ideansa esiin, mutta piirtämistaito on tietysti etu. Kuten ennen, tehdään ideointi ja suunnittelu edelleen käsin, mutta nykyään siirrytään yhä nopeammin muokkaamaan suunnitelmia tietokoneella, mikä on monen mielestä kapeakatseisempaa työskentelyä. Lähinnä ongelma liittyy siihen, että tietokoneella piirtämiseen liittyy mahdollisesti mielekkyystekijöitä tai sitten suunnittelijalla voi olla puutteita joillakin alueilla ohjelmien käytössä ja jompikumpi näistä ilmiöistä voi vaikuttaa suunnitelmaan muotoon. Voi siis syntyä tahattomia ja tahallisia kompromisseja. Perussuunnitelmat tulisi suunnitella käsin varsin pitkälle ennen kuin niitä siirrytään "muokkaamaan" tietokoneella. Tämä olisi arkkitehtuurille etu.