Varastotyöntekijä

Varastotyöntekijä Kari Kinnunen

1. Olen varastotyöntekijänä Peijaksen sairaalan keskusvarastolla. Minulla ei ole varsinaisesti tämän alan koulutusta tai koulutusta kyseiseen tehtävään. Eräs leikkaus-osaston hoitaja kysyikin minulta yksi päivä: ”Kävitkö sä monta vuotta koulua, että pääsit tähän hommaan?” Vastasin: ”En ollenkaan, työhön perehdyttäminen kesti kaksi päivää, ja siitä lähtien olen tehnyt itsenäisesti näitä hommia.” Hoitaja ei ollut uskoa korviaan. Syykin hoitajan hämmästykseen on selvä. Tämä ei ole ihan tavanomainen varastohomma, vaan tuotekoodien lisäksi tarvitaan myös tietoutta sairaalan tarvikkeista. Kaikki sairaalassa käytettävät tarvikkeet (lääkkeitä lukuun ottamatta) kulkee keskusvaraston kautta. Tuotteita on laidasta laitaan. Leikkaushanskoja ja takkeja, ruiskuja, siivoustarvikkeita, toimistotarvikkeita, katetreja, kaarimaljoja, vaippoja, vainajan kanto-liinoja ja välillä tulee erikoisempiakin tavaroita vastaan.

Työskentelen itse varaston vastaanotossa, toisin sanoen otan vastaan kaiken tavaran, joka tulee ovesta sisään. Sen jälkeen otan lähetyslistan avulla tavarat tietokoneelle, josta saan varastopaikat. Sitten vain vien tavarat paikalleen. Tyhjät lavat ja laatikot viedään paikoilleen, pahvit puristimeen ja lavat siistiin pinoon laiturille. Työkavereinani on kolme keräilijää, jotka keräävät tavarat vaunukaappeihin tai rullakoihin, ja huoltomiehet kuskaavat tarvikkeet osastoille. Aina silloin tällöin teen sitä hommaa itsekin, ja vastaavasti joku keräilijöistä auttaa minua jos on kova kiire. Tämän lisäksi meillä on toimistosihteeri ja koko varastonhoitaja, joka on meidän esimies. Hän pitää lopullisesti huolta varaston kunnosta sekä hoitaa asiakassuhteita yrityksiin.

2. Voisin kertoa tavallisesta työpäivästäni, jossa tulee esille kaikki teknologia mitä käytän päivittäin. Aamulla kännykkä herättää minut, ja puen päälle ja lähden töihin. Mukanani minulla on avaimen perässä tagi, jolla pääsen kulkemaan sairaalan ulko-ovesta sisään. Vilautan tagia ulko-ovessa olevaan tunnistimeen, ja lukko aukeaa. Tämän jälkeen vilautan tagia lukulaitteeseen, joka toimii kellokorttina. Käytävillä tarvitsen tagia, jotta pääsen tiettyjen osastojen kautta keskusvarastoon, vaatevarastoon, sekä hissiin.

Kun tulen vastaanottoon, hörppään Moccamasterilla keitetyt kahvit, avaan tietokoneen ja kirjaudun Oracle-järjestelmään. Oracle on monitoiminen varasto-ohjelma, jolla pidetään huoli:

- Vastaanotoista
- Varastosaldoista/ Varastopaikoista
- Ostotilauksista
- Pikatilauksista
- Keräilystä

Avaan kelmut varastoon tulleen lavan päältä ja otan lähetyslistan käteeni. Syötän ostotilausnumeron Oracleen, ja etsin varastopaikat tarvikkeille. Samalla pitää tarkistaa, että:

- Lavalla on se määrä tavaraa, mitä lähetteessä lukee
- Lähetteessä lukee sama määrä, mitä meidän omassa tilauksessa lukee.

Jos tulee ongelmia, soitan puhelimella firmaan joka tavaran on toimittanut ja ilmoitan virheestä. Sitten saan varastopaikat tuotteille Oraclesta, ja vien tavaran paikoilleen. Asiakaspalvelu-aikana eri osastoilta juoksee väkeä hakemassa tavaraa, jota he tarvitsevat pikaisesti. Silloin annan heille tavaran käteen heti. Usein he sanovat epämääräisesti: ” No mä tarviin sellaisen ja sellaisen ruiskun, onko teillä sitä?!”. Silloin vaan etsin hakusanan avulla Oraclesta tuotteen koodin ja varastopaikan. Jälkeenpäin, kun asiakas on saanut tavaransa, teen ns. pikiksen ja laskutan kyseistä osastoa.

Päivän päätteeksi leimaan itseni ulos tagilla.

3. Olen itse ollut tässä työpaikassa marraskuusta 2005 lähtien. Siinäkin ajassa teknologia on hieman kehittynyt. Työajan seurantaan sekä ovista kulkemiseen käytimme aikaisemmin kulkukorttia, ja tällä samalla kortilla maksoimme myös ruoan ruokalassa. Ruoan hinta vähennettiin suoraan seuraavasta palkasta, mikä on mielestäni kätevää. Muovinen kulkukortti jäi pois helmikuussa 2006, ja sen tilalle tuli tämä tagi, jonka voi laittaa vaikka avaimenperäksi. Tulevaisuudessa tagitkin jäävät ehkä pois, ja tilalle tulee sormenjälki- tai silmäniiristunnistimet.

Haastattelin hieman kokeneempia työntekijöistä kysyäkseni, miten ennen kaikki tehtiin. Kaikki lähetteet ja rahtikirjat kerättiin isoon peltikantiseen kirjaan, kun mitään tietokoneita ei vielä ollut. Kaikki kirjoitettiin niihin käsin. Vuonna 1990 tuli käyttöön ensimmäinen tietokone varastoon. Kaikki varastopaikat piti muistaa, eli niitä ei ollut missään järjestelmässä!

4. Teknologia on todellakin helpottanut asioita tässä työssä. Kaikki apuvälineet auttavat organisoimaan varastotarvikkeita, pitämään niistä tarkkaa kirjaa sekä nopeuttavat työntekoa. Jos jotain negatiivisia asioita pitää etsiä, eräs voisi olla järjestelmän haavoittuvuus. Jos verkko on alhaalla, varasto-ohjelmatkaan eivät toimi.