Jätteet hyötykäyttöön

Kulutuksen kasvu näkyy jatkuvasti kasvavina jätemäärinä. Yli 90 % niistä luonnonvaroista, joita ihmiset ottavat käyttöön, muuttuu jätteeksi jo tuotteiden ja ravinnon valmistusprosessin aikana. Materiaalitehokas tuotanto ja kohtuullinen kulutus ehkäisevät jätteiden syntyä.

Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteena on saada yhdyskuntajätteen määrä kääntymään laskuun vuoteen 2016 mennessä. Tavoitteena on lisäksi, että yhdyskuntajätteestä kierrätetään materiaalina 50 % ja hyödynnetään energiana 30 %. Loppusijoitettavaksi kaatopaikalle päätyisi enintään 20 %. Tällä hetkellä jätemäärä jatkaa kasvuaan ja 60 % jätteistä päätyy kaatopaikalle. Kierrätykseen saadaan 30 % ja energian tuotantoon 10 %. Jokaisen vastuulla on, että jätemäärä vähenee ja että jätteet saadaan tehokkaasti lajiteltuna hyötykäyttöön.

Jätettä on pidetty hyödyttömänä materiaalina, jota on kasattu kaatopaikoille tai yritetty hävittää jonnekin pois näkyvistä. Raaka-aineiden hintojen nousu ja kaatopaikkojen ympäristöhaitat ovat virittäneet kiinnostuksen jätteiden kierrätykseen ja uudelleen käyttöön raaka-aineena. Uudelleen käytön helpottamiseksi tuotteisiin on tehty merkintöjä niiden sisältämistä raaka-aineista ja kierrätettävyydestä. Jätteiden hyötykäyttö on synnyttänyt jätebisneksen.

  • Keskivertosuomalainen kuluttaa 40 tonnia kiinteitä luonnonvaroja vuodessa eli rekka-autollisen verran. Jätettä Suomessa syntyy noin 75 miljoonaa tonnia. Jätteen määrästä noin 3 miljoonaa tonnia on yhdyskuntajätettä. Suomalainen tuottaa siis yhdyskuntajätettä noin 500 kg vuodessa. Sekajätteen määrä on kasvanut kotitalouksissa, vaikka kierrätämme yhä enemmän paperia, kartonkia ja biojätettä.

  • Jäte luokitellaan ominaisuuksiensa tai alkuperänsä mukaan. Kotitalousjätettä ovat mm. ruuantähteet pakkausmateriaalit sekä sanoma- ja aikakauslehdet. Yhdyskuntajätteeksi luokitellaan kotitalouksien ja palvelualojen jäte, kun taas teollisuuden toimialoilla syntyvää tuotantojätettä kutsutaan teollisuusjätteeksi. Energiantuotannossa ja kaivoksissa syntyy jätettä, joka sekin luetaan teollisuusjätteeksi. Sähkö- ja elektroniikkaromu luokitellaan omaksi jäteryhmäkseen, josta käytetään lyhennettä SER-jäte.Jäte, joka voi aiheuttaa erityistä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle on ongelmajätettä ja vaatii siksi erityiskäsittelyä. Ongelmajätettä syntyy teollisuudessa, palvelualoilla ja kotitalouksissa.

  • Jätehuollon keskeinen tavoite on jätteen synnyn ehkäisy. Ostojen tarkka suunnittelu, harvoin tarvittavien tavaroiden vuokraaminen tai lainaaminen, pitkäikäisten tuotteiden suosiminen ja turhan pakkaamisen välttäminen ovat eräitä keinoja vähentää jätemääriä.

  • Jätteiden kasaaminen kaatopaikoille on raaka-aineiden tuhlausta, sillä kaatopaikkojen sekajäte on vaikeasti jälkikäteen hyödynnettävissä. Vaikka kaatopaikkojen perustamiselle on asetettu tiukkoja määräyksiä, päästöjä ilmaan ja vesiin tapahtuu. Jätteitä päätyy myös luontoon kaatopaikkojen ulkopuolelle, vaikka Suomessa on ollut jo kauan järjestetty jätteiden keräys.  

  •  Jätteiden lajittelu ja hyötykäyttöön ohjaaminen on keskeinen kansalaisen taito. Monilla kunnilla ja jätehuoltoyhtiöillä on hyvät nettisivut lajittelun ja kierrätyksen helpottamiseksi. Jätteiden käsittelyyn ja jätemateriaalin hyödyntämiseen perustuvia yrityksiä on yhä enemmän. Jätebisnes on laajeneva ala.

  • Kehitysmaiden ja kehittyvien maiden jäteongelmat säädösten ja valvonnan puuttuessa aiheuttavat hygienia- ja terveysongelmia. Vaikka jätettä henkeä kohden muodostuu vähemmän kuin teollisuusmaissa, syntyy ongelmia juuri jätteen käsittelyn heikkoudesta.
FT Sinikka Jauhiainen ja FM Marja-Leena Loukola