Monimuotoisuuden vaaliminen

Luonnon monimuotoisuus on elämän rikkautta. Jaamme maapallon arviolta 14 miljoonan lajin kanssa. Monimuotoinen luonto on ihmiskunnan hyvinvoinnin ja vaurauden perusta. Luonnon monimuotoisuus on uhattuna koko maailmassa, sillä lajeja katoaa nykyään 100 - 1000 kertaa nopeammin kuin normaalisti. YK on julistanut vuoden 2010 kansainväliseksi luonnon monimuotoisuuden vuodeksi tavoitteena haastaa kaikki pysäyttämään monimuotoisuuden köyhtyminen.

Tällä hetkellä noin 140 lajia kuolee sukupuuttoon päivittäin. Meneillään on sukupuuttoaalto. Kun lähitulevaisuudessa vielä 5 - 20 prosenttia lajeista on vaarassa kuolla sukupuuttoon, uhkana on miljardien vuosien kehityksen tuloksena syntyneiden monimutkaisten vuorovaikutusketjujen rikkoutuminen. Eliökunta on kohdannut sukupuuttoaaltoja aiemminkin suurten ympäristönmuutosten yhteydessä. Näistä tunnetuin on dinosaurusten häviäminen. Eliökunnan toipuminen ja uudelleen monimuotoistuminen on kestänyt kymmeniä miljoonia vuosia. Nykyiseen sukupuuttoaaltoon vaikuttaa yksi voimistuva laji, ihminen.

Ihminen muuntaa ympäristöjä omaan käyttöönsä yhä kiihtyvällä vauhdilla. Ekosysteemien toimita häiriintyy, kun luontoa kuormitetaan erilaisilla päästöillä, luonnonvaroja käytetään liikaa tai elinolosuhteita muutetaan. Ekosysteemien herkimmät lajit häviävät ensimmäisinä. Uhanalaisten lajien määrän nopea lisääntyminen kertoo elinolosuhteiden muuttumisesta ja tilan vähenemisestä.

  • Maailman monimuotoisimmat elinympäristöt sijaitsevat kostean lämpimillä trooppisella alueella, joita jääkaudet eivät ole häirinneet. Maapallolla on maantieteellisesti ja ilmastollisesti lukuisa määrä erityisalueita, joilla on omanlaisensa eliöstö. Näillä on tärkeä asema maapallon monimuotoisuudessa.

  • Monimuotoisuuden tilaa seurataan eliölajien määriä tarkkailemalla. Harvinaistuneet, sukupuuton partaalla olevat lajit ja indikaattorilajit ovat erityisseurannassa. Luonto muuttuu ilmaston, luonnonkatastrofien, ihmisen ja evoluution myötä. Lajisto on muuttunut vuosimiljoonien aikana ja muuttuu edelleen.

  • Kulttuuriympäristö on syntynyt ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta. Se on ihmisen rakentamalla, käyttämällä ja viljelemällä tuottamaa maisemaa. Kulttuuriympäristö on jatkuvassa muutostilassa. Vaalituissa kulttuuriympäristöissä voi nähdä kerrostumia menneiden sukupolvien tavasta elää. Kulttuurien monimuotoisuus perustuu luonnonolojen erilaisuuteen ja monimuotoisuuteen. Tietämys eri kulttuureista lisääntyy nopean tiedonvälityksen ja ihmisten liikkuvuuden lisääntymisen johdosta. Kulttuurien erityispiirteet vähenevät elämäntapojen yhtenäistyessä.

  • Monimuotoisuus joutuu puristuksiin useilla alueilla ihminen toiminnoista johtuen. Monimuotoisuuden suojelemiseksi on tehty töitä eri puolilla maailmaa. On tehty kansainvälisiä ja kansallisia sopimuksia, säädöksiä ja valvontaa on organisoitu. Järjestöjen työllä ja yksittäisten ihmisten valinnoilla on ollut ja on tulevaisuudessa tärkeä merkitys.
FT Sinikka Jauhiainen ja FM Marja-Leena Loukola