Ruokaa kestävästi

Maailmassa tuotetaan ruokaa enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta nälkäisten määrä ei ole vähentynyt toivotulla tavalla. Toisaalla sairastutaan liiallisesta syömisestä, toisaalla ruuan puuttumisesta. Etenkin kehitysmaissa ruokaa pilaantuu puutteellisten varastointitilojen ja kehittymättömien keräily- ja jakeluverkostojen puutteessa. Rikkaissa maissa suuria määriä ruokaa joutuu jätteisiin kaupoista, ravintoloista ja kotitalouksista.

Nykyinen ruuantuotanto riittää maailman väestön ravinnon tarpeisiin. Nykyinen tuotantotapa ja sen nostamat kustannukset aiheuttavat kuitenkin sen, että köyhillä ei ole varaa hankkia ruokaa markkinoilta. Monet pienviljelijät ovat joutuneet luopumaan peltotilkuistaan suurten viljelmien tieltä. Perinteiset kasvit ja vihannekset, jotka tulevat toimeen karuissa olosuhteissa, ovat menettäneet viljelypinta-alaa ns. rahakasveille. Tehotuotanto valtaa viljelmiä ruuantuotannon lisäksi esimerkiksi biopolttoaineiden tai kuitujen viljelyyn.

  • Tehomaatalous tuottaa yhä suurempia satoja, mutta kuluttaa yhä suurempia määriä lannoitteisiin, torjunta-aineisiin ja kasteluun. Karjankasvatuksessa eläinten ruoka, lääkintä ja olosuhteet kehitetään otolliseksi maksimaaliselle tuotannolle. Tuotanto keskitetään alueille, jossa tuotto saadaan mahdollisimman korkeaksi. Elintarvikkeita kuljetetaan pitkiä matkoja ja elintarviketeollisuus tekee aineksista yhä valmiimpia ruokia. Tuotantoketjussa kuluu paljon energiaa ja kohonneet energian hinnat nostavat tuotteiden hintoja. Ruuan hintatasoa alennetaan rikkaissa maissa maataloustuilla, mutta siitä huolimatta ruuan hinta pitää maapallon köyhimmät markkinoiden ulkopuolella.

  • Ruuantuotanto vaikuttaa ympäristöön monella tavalla. Ravinteita kulkeutuu pelloilta sadon mukana eri puolille maailmaa ja lopulta liian usein vesistöihin. Karjan lanta ja biomassojen kompostointi palauttavat ravinteita pelloille, mutta se ei riitä korvaamaan sadon mukana poistuneita ravinteita. Keinolannoitteilla saadaan tuotanto jatkumaan ja keinokastelulla varmistetaan veden riittävyys. Erilaisia torjunta-aineita ja kasvinsuojeluaineita tarvitaan sekä tuotannossa että kuljetuksissa. Niistä jää jäämiä elintarvikkeisiin, maaperän ja ympäristön eliöihin sekä vesiin. Tuholaistorjunta vaarantaa myös pölyttäjähyönteisten elinmahdollisuuksia. Ruuan tuotannon kestävyys edellyttää ekosysteemille koituvien haittojen minimoimista ja maatalouden monimuotoisuuden lisäämistä.

  • Ruokaa pilaantuu kaikissa tuotantoketjun vaiheissa. Pilaantunutta tai liikaa erilaisia jäämiä sisältävää ruokaa päätyy ruokapöytiinkin asti ja aiheuttaa terveysriskejä ja sairauksia. Ruokajäte on suurta luonnonvarojen tuhlausta. Kaatopaikoilla se tuottaa metaania, joka on moninkertaisesti voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Kompostoidusta ruokajätteestä saadaan takaisin kiertoon ravinteita ja mahdollisesti biokaasua energiatarpeisiin.

FT Sinikka Jauhiainen ja FM Marja-Leena Loukola