Tietoisuus aktivoi toimintaan

1800-luvulla luonnonsuojelusta tai luonnonvarojen riittävyydestä kannettiin huolta lähinnä tiedeyhteisöissä. Teollistumisen ja kaupungistumisen seurauksena ympäristön tila huononi ja saasteiden terveysvaikutukset alkoivat lisätä huolestuneiden määrää. Viime vuosien keskustelu ilmastonmuutoksesta ja sen torjumisesta on aktivoinut monia yksin ja yhdessä toimintaan ympäristön puolesta. Yhä useammat ymmärtävät, että kestävä tulevaisuus vaatii suuria muutoksia ja kaikkien sitoutumista kestävämpään elämäntapaan.  

  • Yksittäiset luontoharrastajat ja tutkijat omaksuivat luonnonsuojeluaatteen Pohjolassa 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Kansallisromantiikan innoittamina he kirjoittivat artikkeleita luonnon arvoista ja suojelutarpeista sekä perustivat ensimmäisiä suojeluyhdistyksiä.

  • Teollisen toiminnan ja yhdyskuntien ympäristökuormituksen uhka terveydelle ja luonnolle tiedostettiin vähitellen. Jätevesiä alettiin puhdistaa ja tehtaiden piippuja pidentää. Määrätietoinen päästöjen vähentäminen alkoi 1960-luvulla.

  • Vaikka tutkimuksia luonnonvarojen riittävyydestä oli julkaistu jo 1800-luvulla, yleiseksi huolenaiheeksi se nousi vasta öljykriisin ja hintojen nousun myötä 1970-luvulla. Huolestuneisuus kohdistui aluksi uusiutumattomiin luonnonvaroihin, mutta laajeni sitten luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen, metsien ja kalakantojen häviämiseen. Huomio alkoi kohdistua raaka-aineiden tehokkaampaan käyttöön ja jätteiden kierrätykseen.  Ympäristöliikkeet aktivoituivat, tutkimus ja tuotekehitys saivat lisää resursseja, ohjauskeinojen kehittämistä ja ympäristön tilan seurantaa varten perustettiin ympäristöhallinto.

  • Vuoden 1992 Rio de Janeiron YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin jälkeen on yleistynyt käsite kestävä kehitys. Vastuu ympäristön tilasta on laajentunut kaikille sektoreille, toimijoille ja kansalaisille. Yhä useammat tiedostavat, että on löydettävä uusia toimintatapoja, jotka mahdollistavat hyvinvoinnin turvaamisen luonnon kantokyvyn rajoissa kansallisesti ja globaalisti.
FM Marja-Leena Loukola