Vaihtoehtoja liikkumiseen

Ihmisten liikkuminen ja tavaroiden kuljettaminen on yli satakertaistunut maailmassa 1900-luvulla. Eurooppalaiset liikkuivat 1900-luvun alussa keskimäärin kilometrin päivässä. Nykyään liikutaan 40 - 50 kilometriä päivässä. Liikkumiseen käytettävä aika on kuitenkin pysynyt lähes samana eli noin tuntina. Nykyään siis kuljetaan nopeammin ja pidemmälle. 

Liikenne muodostuu henkilö- ja tavaraliikenteestä maalla, vesillä ja ilmassa. Henkilöliikenne syntyy työ- ja koulumatkoista, harrastuksiin kulkemisesta, asiointimatkoista, vierailuista sekä muista vapaa-ajan matkoista. Tavaroita, raaka-aineita ja jätteitä kuljetetaan yhä pidempiä matkoja. Valtioiden välinen liikenne kasvaa tavarankuljetuksen, työ- ja lomamatkojen vuoksi.

 Jokainen yli viisivuotias suomalainen liikkuu päivässä noin 42 kilometriä. Kilometrit kertyvät keskimäärin kolmesta matkasta. Matkoista 32 kilometriä kuljetaan henkilöautolla ja vain 2,1 kilometriä jalan tai pyörällä. Aikaa matkantekoon kuluu päivässä keskimäärin 1 tunti 11 minuuttia.  

Liikenteen kasvulla on monia haitallisia vaikutuksia sekä ihmisiin että ympäristöön. Liikenteessä kuluu viidennes Suomessa käytetystä energiasta ja luonnonvaroista vähintään viidennes käytetään liikennevälineiden ja –väylien tuotantoon.

  • Omavaraistalouden aikana liikkumistarve oman asuinalueen ulkopuolelle oli pieni, koska suurin osa ruuasta ja muista tarvikkeista saatiin omalta tilalta. Teollistuminen, tuotannon ja palvelujen erikoistuminen, kaupungistuminen ja elintason nousu ovat lisänneet liikkumistarvetta.  
  • Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana työmatkan pituus on lähes kaksinkertaistunut. Syinä ovat työssäkäyntialueen laajeneminen ja lyhytaikaisemmat työsuhteet. Asunto on pitkäaikainen hankinta eikä sitä voi vaihtaa aina työpaikan vaihtuessa. Etätyö olisi mahdollista laajemmin kuin sitä käytetään. Sen yleistyminen vähentäisi työmatkaliikennettä. Matkoja kertyy myös ostosmatkoista asuinalueiden ulkopuolelle rakennettuihin kauppakeskuksiin, virkistys- ja harrastuskeskuksiin ja mökeille.
  • Liikenneväylät ja parkkipaikat vaativat tilaa ja niiden alle jää sekä eläimille ja kasveille suotuisia elinympäristöjä että ihmisten asumiseen ja virkistykseen sopivia alueita. Työpaikkojen ja palvelujen sijoittaminen asuinalueille on keskeinen haaste yhdyskuntasuunnittelulle liikennetarpeen vähentämiseksi.  
  • Liikenne aiheuttaa noin kolmanneksen maailman ilmastonmuutokseen vaikuttavista hiilidioksidipäästöistä ja Suomessakin viidenneksen. Liikennevälineistä pääsee vesistöihin, pohjavesiin ja maaperään monia haitallisia aineita. Vaarallisten aineiden kuljetukset ovat riski sekä maalla että merellä. Liikennevälineitä on kehitetty vähemmän polttoainetta kuluttaviksi ja vähemmän päästöjä tuottaviksi. Samaan aikaan kuitenkin liikenne on lisääntynyt, joten ympäristövaikutukset eivät ole poistuneet.
  • Joka viides suomalainen kärsii yli 55 desibelin liikennemelusta. Meluhaittoja pyritään vähentämään liikennevälineitä ja tienpintoja kehittämällä, nopeusrajoituksin ja meluaidoin.
  • Suomen liikenteessä kuolee vuosittain lähes 400 ja loukkaantuu 8000 – 9000 ihmistä. Tiehallinnon arvion mukaan lintuja kuolee Suomen liikenteessä vuosittain 4,3 miljoonaa, nisäkkäitä ja sammakoita kumpiakin yli miljoona ja matelijoita noin 0,2 miljoonaa. Koko maailmassa liikenteessä kuolee lähes miljoona ihmistä vuosittain. Henkilöautoliikenne on osallisena lähes kaikissa tapauksissa.
  • Haittoja voidaan pysyvästi vähentää vain vähentämällä liikennettä ja lisäämällä vaihtoehtoisia tapoja liikkua. Erityisesti lyhyillä matkoilla autolle on monta vaihtoehtoa.
FT Sinikka Jauhiainen ja FM Marja-Leena Loukola