Tuotteita ekotehokkaasti

Ekotehokkuudella tarkoitetaan mahdollisimman vähäistä luonnonvarojen käyttöä tuotteen elinkaaren aikana halutun lopputuloksen aikaansaamiseksi. Ekotehokkuutta voidaan lisätä joko vähentämällä luonnonvarojen käyttöä tai lisäämällä tuotteen käyttökertoja.

Tuotteen elinkaari sisältää raaka-aineiden tuotannon, tuotteen valmistusprosessin, tuotteen varsinaisen käytön ja käytöstä poistetun tuotteen hävittämisen. Kaikkiin vaiheisiin liittyy kuljetuksia ja varastointia. Kaikissa vaiheissa syntyy päästöjä ja jätteitä.

Luonnosta tuotantoon otetut materiaalit muodostavat materiaalivirtoja, jotka päätyvät erilaisina yhdisteinä pois alkuperäisestä ympäristöstään. Raaka-aineita, valmiita tuotteita tai jätteitä kuljetetaan valtioiden sisällä ja välillä ja myös mantereelta toiselle. Materiaalivirtojen kokonaismääriä saadaan vähennetyksi estämällä niiden päätyminen kaatopaikoille, vesiin tai ilmaan. Materiaaleja tulee hyödyntää tuotannossa uudelleen mahdollisimman kauan.

EU:n kaikista materiaalivirroista 60 % on niin sanottuja piilovirtoja. Piilovirrat ovat raaka-aineita, jotka eivät päädy tuotteisiin vaan jäävät jätteeksi jo tuotteen elinkaaren eri vaiheissa. Ottamalla piilovirtojen luonnonvarat uudelleen käyttöön, luonnonvarojen kokonaiskulutusta saadaan merkittävästi vähemmäksi.

Tutkimuslaitoksissa ja yrityksissä kehitetään ekotehokkaampia tuotantotapoja. Yritykset ja palvelujen tuottajat vastaavat ekotehokkuuden lisäämisestä. Usein ekotehokkuus tuo taloudellisia säästöjä. Erilaisilla kansainvälisillä ja kansallisilla säädöksillä ja ohjeilla vauhditetaan kehitystyötä. Tuotteiden ja palvelujen tuottajilla on ympäristövastuunsa ja yhteiskuntavastuunsa. Veroilla ja muilla taloudellisilla ohjauskeinoilla lisätään ympäristöystävällisempien tuotteiden asemaa markkinoilla.

Luonnonvarojen kokonaiskulutusta ja yksittäisten tuotteiden valmistamiseen kuluvia luonnonvaroja yritetään laskea ja tuloksia kuvata mahdollisimman havainnollisesti.

Ekologinen jalanjälki

Ekologinen jalanjälki kuvaa, kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan ihmisen tai ihmisryhmän kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn. Ekologisen jalanjäljen avulla voidaan tutkia yksittäisten henkilöiden, hyödykkeiden, palvelujen, yritysten, teollisuusalojen, alueiden ja kansojen kulutuksen kestävyyttä. Eri maiden ekologisen jalanjäljen vertailussa suomalaisen ekologinen jalanjälki on maailman suurimpia. Se oli vuonna 2006 5,5 globaalia hehtaaria.

Ekologinen jalanjälki ilmaistaan havainnollisuuden lisäämiseksi usein myös maapalloissa, jolloin yksi maapallo vastaa maailman biokapasiteettia kyseisenä vuonna. Jos kaikki eläisivät kuin yhdysvaltalaiset keskimäärin, tarvittaisiin lähes kuusi maapalloa, mutta jos elettäisiin kuten intialaiset keskimäärin, puolikas maapalloa riittäisi ihmiskunnalle.

Ihmiskunnan ekologinen jalanjälki on ylittänyt maapallon kantokyvyn 1980-luvulta alkaen. Ekologisen jalanjäljen perusteella voidaan laskea ns. ylikulutuspäivä tai ekovelkapäivä (Global Footprint Network, Earth Overshoot Day). Vuonna 2010 maailman ylikulutuspäivä oli 21.8. Sen jälkeen kulutus söi pääomaa ja ylitti kalenterivuoden luonnon tuotannon.

Ekologinen selkäreppu

Ekologinen selkäreppu kertoo kiloina sen materiaalimäärän, jonka tuotteen aikaansaaminen, käyttö ja jätehuolto ovat kuluttaneet. Ekologinen selkäreppu ilmaisee tuotteen ympäristölle aiheuttaman rasituksen.

Tuotteen ekotehokkuuden mittarina käytetään MIPS (Material Input Per Service unit)- luokitusta. Tuotteelle lasketaan ekotehokkuusluku sen mukaan mitä luonnonvaroja ja minkä verran tuotteen valmistukseen on käytetty. MIPS- luvulla arvioidaan kulunutta luonnonvarojen määrää tiettyä hyötyä kohden. Mitä useammin ja pidempään tuotetta käytetään, sitä pienempi on MIPS- luku.

Tehtäviä tausta-aineistoineen

Alakoulu

1. Ruuan tie pöytään

  • Ruokaa kasvatetaan maatiloilla, mutta ennen kuin se on ateriana pöydällä, se on käynyt läpi monia vaiheita ja monet ihmiset ovat käsitelleet sitä. Tutustu tausta-aineistoon Ruokatiedon Lapset -sivuilla.
    Piirrä kaavio banaanin, maidon, leivän ja lihan vaiheista kohti ruokapöytää. Kerro kaavion perusteella jokaisen elintarvikkeen matkasta.

  • Mistä kaupasta ruoka ostetaan kotiisi?

  • Mistä ja millaisena kuljetuksena se tuli kauppaan?

  • Missä tuote on valmistettu ja pakattu myynnissä olevaksi tuotteeksi?

  • Missä tuotteen raaka-aineet kasvatettiin?

  • Kuka ja millaisissa olosuhteissa on kasvattanut kauppaan tarkoitettuja elintarvikkeita?

  • Milloin ja missä kasvin tai eläimen elämä alkoi?

  • Jos raaka-aine olisi peräisin läheiseltä maatilalta, missä luonnonvaroja olisi säästynyt?

  • Millaista jätettä ruuanlaiton yhteydessä syntyy? Mihin se menee?

  • Vertaile eri elintarvikkeiden elinkaarta ja pohdi, missä luonnonvaroja voidaan säästää.

2. Vaatteiden ja lelujen elinkaari

  • Vaatteiden ja lelujen tie kauppaan ja omaan kotiin on usein pitkä. Valitse joku vaate ja lelu. Tutki, mitä merkintöjä niissä on materiaaleista ja valmistuksesta. Piirrä kaavio raaka-aineiden hankinnasta, tuotteen valmistuksesta ja kuljetuksista kauppaan, josta ne on hankittu. Jatka kaaviota kuvaamaan, mihin vaate tai lelu päätyy sen jälkeen, kun et enää sitä käytä.

  • Tutustu Konstan isännöimiin Vähemmän jatettä -sivuihin ja etsi sieltä ideoita luonnonvarojen säästöihin vaatteiden ja lelujen elinkaaren aikana?

  • Miten kirjojen käyttöikää ja käyttökertoja voidaan lisätä?

  • Vertaile lelujen ikää. Mitkä lelut ovat olleet käytössä kauan? Miksi niitä on voitu käyttää kauan?

3. Ekologinen jalanjälki

  • Laske ekologinen jalanjälkesi
  • Pohdi, mitä voisit tehdä toisin saadaksesi ekologisen jalanjälkeäsi pienemmäki. Kirjaa muutos laskuriin ja katso, mikä vaikutus sillä on jalanjäljen kokoon.

Yläkoulu ja lukio

1. Ruuan reitti tuotannosta pöytään

  • Ennen kuin ruoka on ateriana pöydällä, se on käynyt läpi monia vaiheita ja monet ihmiset ovat käsitelleet sitä. Tutustu Ruokatiedon Ruuan reitti -tietopakettiin.

  • Piirrä kaavio perunan, riisin, suomalaisen ja espanjalaisen tomaatin, juuston ja lihan vaiheista kohti ruokapöytää.

  • Vertaa luonnonvarojen kulumista perunan ja riisin viljelyssä, valmistuksessa kaupassa myytäväksi tuotteeksi ja kuljetuksissa.

  • Tee vastaavaa vertailua suomalaisen kasvihuoneessa kasvatetun tomaatin ja etelässä avomaalla kasvatetun tomaatin välillä.

  • Pohdi, miten eri elintarvikkeiden tuotantoketjussa voitaisiin lisätä ekotehokkuutta.

  • Pohdi, miten ruuan ostomatkoissa ja ruuan valmistuksessa voidaan säästää luonnonvaroja.

  • Pohdi, miten jätteiden käsittely vaikuttaa elintarvikkeiden elinkaaren ekotehokkuuteen.

  • Pohdi, millaisia turhia materiaalivirtoja roskiin heitetty ruoka on aiheuttanut ja millaisia ympäristövaikutuksia on kaatopaikoilla hajoavasta ruokajätteestä.

2. Ekologinen selkäreppu ja MIPS

  • Keskiverto suomalainen kuluttaa vuosittain 40 tonnia kiinteitä luonnonvaroja. Luku on liian suuri. Tutustu erilaisten tuotteiden ja palvelujen ekologisiin selkäreppuihin ja MIPS-lukuihin: MIPS-lukuja (SLL) ja KotiMIPS (SLL). Osallistu kadonneen ekotiedon metsästykseen Moreenia-ympäristökeskuksen pelissä.

  • Tutki juomien erilaisten pakkausten MIPS -lukuja. Kuinka suuria erot ovat? Mistä erot johtuvat? Pohdi, paljonko oma ekologinen selkäreppusi kevenisi, jos valitsisit aina vähiten luonnonvaroja kuluttavan juomapakkauksen. Pohdi, millainen merkitys olisi koko koulun ympäristöystävällisempiin valintoihin siirtymisellä. Jos koko Suomi ja EU suuntaisivat valintoja MIPS -lukuja hyödyntäen, tulos olisi tosi merkittävää.

  • Miten tuotteiden ja palvelujen tuottajia voidaan ohjata ekotehokkuuteen?

  • Miten ostajiin voidaan vaikuttaa, jotta ekotehokkaat tuotteet tulisivat suosituiksi.

3. Väestön kasvu ja luonnonvarojen riittävyys

  • Maapallon väestö kasvaa. Katso väestölaskurista väestömäärän kehitystä (Ibiblio.org) .

  • Paljonko maapallon väkiluku on nyt?

  • Paljonko väkiluku on ennustettu olevan 2030?

  • Pohdi, miten luonnonvarojen kulutus saadaan puolitetuksi väestön kasvaessa?

  • Millaiset muutokset vievät haluttuun suuntaan tehokkaimmin?

4. Ekologinen jalanjälki

  • Laske oma ekologinen jalanjälkesi

  • Vertaa laskureita ja saamiasi tuloksia.

  • Mieti, millaisia käytäntöjä muuttamalla ekologinen jalanjälki pienenee. Syötä laskureihin uusia lukuja ja katso niiden merkitys.

  • Suomalaisen ekologinen jalanjälki vastasi vuonna 2006 5,5 globaalia hehtaaria. Mieti, mitkä muutokset pienentäisivät jalanjälkeä hyvinvoinnin kärsimättä.

5. Hiilijalanjälki ja vesijalanjälki

  • On kehitetty laskureita, joiden avulla voi hahmottaa, miten paljon erilainen kuluttaminen tuottaa hiilidioksidia tai kuluttaa vettä. Etsi netistä laskureita.

  • Kokeile hiilijalanjälkitestissä erilaisia vaihtoehtoja ja katso millainen vaikutus niillä on hiilijalanjälkeen. Millaisilla muutoksilla hiilijalanjäljen pienentäminen onnistuu helpoiten?

  • Mitä tarkoittaa tuotteisiin sisältyvä piilovesi?

  • Vertaa suomalaisten talousveden kulutusta ja keskimääräistä vesijalanjälkeä. Mistä ero johtuu?

FT Sinikka Jauhiainen ja FM Marja-Leena Loukola