Ystävyys yli rajojen: rasismi ja suvaitsevaisuus

Mitä tarkoittaa rasismi? Entä suvaitsevaisuus? Esiintyykö koulussasi rasismia tai syrjintää? Kiusataanko erilaisia nuoria? Miten voitte käsitellä asiaa luokassa/koulussa?

Ystävyys yli rajojen tarkoittaa suvaitsevaisuutta erilaisuudesta huolimatta. Erilaisuutta on monenlaista - ulkonäkö, puhetyyli, tavat, ajatukset, eleet, kiinnostuksen kohteet yms. Olemme kaikki erilaisia ja juuri siksi ainutlaatuisia, mutta juuri tämä erilaisuutemme voi olla myös lähtökohta syrjinnälle. Mitä enemmän poikkeamme maan tai kulttuurin keskiarvosta, sitä todennäköisempää on, että meidät huomioidaan – joko positiivisesti tai negatiivisesti. Usein tähän riittää vain ulkonäkö – Afrikassa ja Aasiassa matkustettaessa on turha edes yrittää naamioitua paikalliseksi - opaskarttaa on hyödytöntä piilottaa ja paikallisista asukkaista saattaa olla tavattoman huvittavaa, jos turistit tekevät jotain sellaista mikä on heille arkipäivää (kuten ajaa mopedilla ruuhkassa). Vastaavalla tavalla suomalaisia kiinnostaa mitä ulkomaalaiset ajattelevat meistä ja miten he suhtautuvat saunaan, ruisleipään, talvipakkasiin yms.
 
Ennakkoluulojen käsittelyssä tärkeää on tunnustaa se, että kaikilla meistä on ennakkoluuloja. Tietyllä tavalla ennakkoluulot ovat luonnollinen keino täyttää aukkoja tiedoissamme, toimintakyvyissämme ja kokemuksessamme. Emme tiedä, mutta kuvittelemme, että mustaihoiset, homoseksuaalit, miehet ja naiset ovat tietynlaisia ja muodostamme mielessämme stereotypioita. (tasa-arvosta ja sukupuolisuuteen liittyvistä ennakkoluuloista lisäämaaliskuun kuukausiteemassa Tasa-arvo). Lisäksi esimerkiksi erään nuoren mukaan uusnatsius on hänelle eräänlainen pakkovalinta, koska kaikki ystävät kuuluvat samaan porukkaan. Usein huomaammekin tekevämme jotain ilman varsinaista omakohtaista halua, vakaumusta tai tietoa – tunnemme sosiaalisen paineen ja haluamme olla osa joukkoa, yhteisöä.

Ennakkoluulot ovat potentiaalisesti vaarallisia, sillä ne vetoavat meidän heikkouksiimme ja ne voivat myös vahvistua: ”olin Italiassa lomamatkalla ja laukkuni varastettiin. Suomessa minulle ei ole käynyt niin ikinä.” Lisäksi esimerkiksi media usein myös pönkittää ennakkoluulojamme sen sijaan että lisäisi tietoamme tai virkistäisi ajatuksiamme. On ehkä syytä miettiä, miksi meillä on tarve asettaa ihmiset erilaisiin kategorioihin ja miksi vastustamme tietoa, joka ei sovi meidän uskomusjärjestelmäämme, vaikka asian kuuluisikin olla juuri toisin päin.

Kriittisyyttä esimerkiksi suhteessa mediaan tai muiden mielipiteisiin voi kuitenkin harjoitella. Samalla on syytä kysyä kuka minä olen ja mitä minä haluan. Näiden kysymysten esittäminen on tärkeä osa kasvua ja kehitystä ja usein todetaankin, että suvaitsevaisuus lähtee vahvasta itsetunnosta. Tärkeä elementti itsetunnon vahvistumisen ja suvaitsevaisuuden kannalta on myös kulttuurisen identiteetin kehittyminen, josta lisää syyskuun teemassa Kulttuuriperintö. Tärkeä osa itsetunnon kehittymistä ja ennakkoluuloista irrottautumista on myös tieto – kun opimme lisää toisista ihmisistä ja kulttuureista meidän on myös helpompi ymmärtää erilaisuutta.

Ennakkoluulomme voivat hälvetä, kun meillä on rohkeutta luopua pinttyneistä ajatusmalleistamme. Suvaitsevaisuus alkaa ennakkoluulojemme tunnistamisesta ja tunnustamisesta, sillä silloin lakkaamme pitämästä niitä totuutena. Ennen kaikkea, suvaitsevaisuutta voi oppia. Samalla kun elämänkokemuksemme karttuu, myös kasvatus ja koulutus voivat parhaimmillaan auttaa meitä ajattelemaan toisin ja luopumaan ennakkoluuloistamme.

Sanoista tekoihin

Suomen YK-liiton 60. juhlavuoden suvaitsevaisuuskampanjan teemana on ”Ystäviä kaikkialla”. Kevään 2005 aikana osana varhaiskasvatuksen kampanjaa tuotetaan päiväkodeille suunnattu nukkemateriaalipaketti, joka sisältää lapsille materiaalin viiteen käsinukkeen. Nukkien avulla monikulttuurisuuskysymyksiä voidaan käsitellä päiväkodeissa uudella osallistavalla tavalla. Lapset voivat maalata omiin mielikuviin perustuvia etnisiä ryhmiä ja kulttuureita kuvaavia piirteitä puolivalmiisiin nukkiin. Lisäksi tulossa on myös kansainvälisyyskasvatuksen opasvihkonen ohjaajille. Opasvihkoseen on kerätty ideoita siitä, miten nukkien avulla kansainvälisyysteemaa on mahdollista käsitellä osallistavin menetelmin kuten satujen ja leikkien avulla.

Suvaitsevaisuudesta ja rasismista on saatavavilla paljon eri järjestöjen ja organisaatioiden tuottamaa materiaalia, jota voi hyödyntää opetuksessa(ks. lisätietoa). Esimerkiksi Unicefin Kaverina kaikille – Opettajanopas syrjinnän estämiseen (pdf). Lukuisia videoita ja opetusmateriaalipaketteja voi myös tilata suoraan järjestöiltä.

Hyviä toimintamahdollisuuksia ovat myös kummilapsitoiminta ja järjestön edustajan kutsuminen kouluun pitämään opetustuokio suvaitsevaisuudesta, rasismista, maahanmuuttajatoiminnasta yms.

Kummilapsitoiminnassa on yksittäisen kehitysmaan lapsen tai lapsiryhmän, kuten lastenkodin, säännöllisestä rahallisesta avustamisesta. Useimmiten rahat käytetään lapsen koulunkäynnin tukemiseen. Vastineeksi tuestaan kummi saa tietoa kehitysmaan oloista sekä kuulee avustuskohteensa tai kummilapsensa kuulumisia. Kummilapsia välittävät monet järjestöt eri puolilta maailmaa. Myös koulu voi ryhtyä kummiksi. Esimerkiksi Salinkallion peruskoululla on kummilapsi Keniassa. Koulu avustaa kummilapsen koulunkäyntiä ja seuraa muutenkin tämän elämää.

Kummilapsia välittäviä järjestöjä - ks. Lisätietoa.

Materiaalit on koottu Kansalaiskasvatuksen teemavuoden 2005 yhteydessä