Poliittisen kulttuurin murros

”Poliittisessa kulttuurissamme on piirteitä, jotka eivät edistä demokratian toteutumisen kannalta välttämätöntä kansalaisaktiivisuutta”, toteaa Pertti Paasio Kanssalainen -lehdessä. (2004/s.20)

Nykydemokratia on myös Suomessa monissa suhteissa kaukana ihanteestaan – jos tällaisena pidetään edes osin ateenalaista demokratiaa. Lisäksi demokratian toteutumista uhkaavat tällä hetkellä uudenlaiset tekijät - sanotaan, että demokratia on liian ”kypsä”. Kansalaiset ovat vieraantuneet puolueista ja ehdokkaista ja päätösvaltaa on siirretty ylikansalliselle tasolle, joka tuntuu kaukaiselta ja hallitsemattomalta. Raha ratkaisee sen, kenellä on varaa käydä kampanjaa ja kuka valitaan ja valtaa on siirtynyt poliittis-yhteiskunnallis-journalistiselle eliitille, eri alojen asiantuntijoille sekä medialle, joka nostaa vaaleissa esille ”suosikkeja”.

Sami Borgin tutkimuksen ”Kansalaisena Suomessa – Kansalaisvaikuttaminen Pohjoismaissa ja European Social Survey 2002” (Oikeusministeriön julkaisu 3/2005) mukaan suomalaisten käsitys politiikasta on kauttaaltaan nuivempi kuin muissa Pohjoismaissa. Borgin mukaan ”kansalaiset ja puolueet ovat Suomessa etääntyneet toisistaan enemmän kuin muissa Pohjoismaissa” (Borg, s.20). Ylipolitisoituneen 70-luvun jälkeen tapahtuneen poliittisen aktiivisuuden romahduksen jälkeen tilanne ei olekaan ”normalisoitunut” huolimatta merkittävistä poliittisista ja yhteiskunnallisista muutoksista: lama, EU-jäsenyys ja EMU, hyvinvointivaltion tulevaisuus, kasvavat ikäluokat, kasvavat tuloerot ja yhä mittava työttömyys.

Borgin tutkimuksen mukaan erityisesti nuorten kiinnostus perinteiseen poliittiseen toimintaan on vähäistä ja äänestysaktiivisuus on alhaisella tasolla 20-30 -vuotiaiden keskuudessa. Äänestäminen ei ehkä nuorista tunnu mielekkäältä, jos sillä ei uskota olevan mitään tai ainakaan riittävää vaikutusta niihin asioihin, joita nuoret pitävät merkittävinä. Toisaalta poliittisen toiminnan hitaus ja byrokraattisuus saattavat turhauttaa nuoria. Äänestyspassiivisuutta voidaan pitää merkkinä kyynisyydestä tai uskonpuutteesta tai puhtaasti välinpitämättömyydestä. Toisaalta se voidaan ymmärtää myös merkkinä kriittisyydestä - siitä, että halua ja tarvetta olisi vaikuttaa enemmän ja suoremmin. Tällöin kyseessä olisikin ennen kaikkea haaste poliittiselle kulttuurillemme ja sen kehittämiselle.

Materiaalit on koottu Kansalaiskasvatuksen teemavuoden 2005 yhteydessä