Sukupuolten välinen tasa-arvo Suomessa

Suomessa lainsäädännön tasolla naiset ja miehet ovat periaatteessa tasa-arvoisia. Sukupuoli tai sukupuoliero on kuitenkin koko väestöä koskettava rakenteellinen tekijä ja useilla yhteiskunnan lohkoilla kuten politiikassa, työelämässä, koulutuksessa, perhe- ja yksityiselämässä on sukupuoleen liittyviä tekijöitä, joiden johdosta näennäisesti neutraalit toimenpiteet tai esitykset saattavat kohdistua naisiin ja miehiin eri tavoin, eriarvoisuutta vahvistaen. Räikeimpiä sukupuoleen liittyviä tasa-arvo-ongelmia Suomessa ovat palkkaerot, naisiin kohdistuva väkivalta sekä prostituutio ja siihen liittyvä ihmiskauppa. Voidaan myös ajatella, että sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu siinä, että armeija on pakollinen ainoastaan miehille. Haasteena on edelleen myös mm. yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoaminen kaikille sukupuolesta riippumatta.

Tasa-arvon valtavirtaistaminen ja Sukupuolivaikutusten arviointi (SUVA)

Suomen lainsäädäntö - tasa-arvolaki ja hallitusohjelma 2003 ( (Talous-, Työllisyys- ja veropolitiikka - kohta 3.6 Sukupuolten välinen tasa-arvo) sisältävät julkiseen valtaan kohdistuvat velvoitteet naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Ne muodostavat pohjan myös tasa-arvon valtavirtaistamiselle julkishallintoon ja yhteiskuntaan laajemminkin.

Pekingissä 1995 järjestetyn neljännen naisten maailmankonferenssin hyväksymässä toimintasuunnitelmassa kehotetaan hallituksia ja muita toimijoita ottamaan sukupuolinäkökulma huomioon kaikilla aloilla sekä arvioimaan päätösten vaikutukset naisiin ja miehiin. Sukupuolivaikutusten arvioinnin (SUVAn) järjestäminen perustuu ennen kaikkea tasa-arvolain 4 §:ssä säädettyyn viranomaisten velvollisuuteen edistää tasa-arvoa, samoin kuin perustuslain perusoikeussäännöksiin, jotka on otettava huomioon säädösvalmistelussa.

Materiaalit on koottu Kansalaiskasvatuksen teemavuoden 2005 yhteydessä