Tasa-arvoajattelun historiaa

Tasa-arvo ja ihmisoikeusajattelu ovat modernin ajan tuotoksia: historiallisesti, esimerkiksi 1500-luvun orjakaupan aikaan tasa-arvon käsitteellä ei ollut sellaista sisältöä kuin meille nyt. Kautta historian ihmiset ovat olleen ikään kuin luonnostaan eriarvoisia: aatelisia, maanomistajia ja talonpoikia, orjia ja herroja, kuninkaallisia ja rahvasta. Ihmisoikeusajattelu onkin suhteellisen nuorta - se perustuu 1600–1700 lukujen liberalismiin ja valistusajatteluun, jonka seurauksena ihmisillä ajateltiin olevan joitakin luovuttamattomia oikeuksia kuten oikeus vapauteen, omaisuuteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Aluksi ihmisoikeudet koskivat kuitenkin vain rajattua ryhmää vapaita ja taloudellisesti itsenäisiä miehiä. Liberalismin ensimmäisessä aallossa naiset, lapset, palvelijat ja orjat jäivät vaille yhteiskunnallisia oikeuksia, nk. kansalaisoikeuksia, kuten oikeus koulutukseen, omaisuuteen, oikeus asettua ehdolle vaaleissa, äänioikeus yms. Perusteena tälle olivat esimerkiksi naisten kohdalla heidän erityislaatuiset ominaisuudet kuten kykenemättömyys yhteiskunnallisen vastuun kantamiseen ja irrationaalisuus (ks. esim. Immanuel Kant)

Liberalismin seurauksena, yhteiskuntasopimusteorian ja kansojen itsemääräämisoikeuden ajatuksen myötä yhteiskunta jakautui kahteen sfääriin, yksityiseen ja julkiseen, joista julkinen sfääri oli miehille kuuluva yhteiskunnallisen toiminnan alue. Naisten oikeudellinen asema määrittyi joko isän, puolison, miespuolisen sukulaisen tai isännän määräysvallan kautta. Avioliitossa isännän valta käsitti miehen aviolliset oikeudet ja vaimon kuritusvallan. Yksityiseen sfääriin kuuluvana perhe oli suojattu valtion väliintulolta ja sen yksityisyyden suojaaminen korostui. Vasta 1900-luvun loppupuolella miehen ja naisen keskinäistä suhdetta kodin sisällä on alettu tarkastella ihmisoikeusnäkökulmasta.

Jo vuonna 1972 julkaistua Mary Wollstonecraftin (1759-1797) teosta ”A Vindication of the Rights of Woman” pidetään yhtenä naistutkimuksen klassikoista. Wollstonecraftin mukaan yhtäläisten oikeuksien pohjana on järki, joka on miesten ja naisten yhteinen ominaisuus. John Stuart Mill (1806-1873) oli myös aikansa radikaali puolustaessaan naisten oikeuksia kirjassaan ”The Subjection of Women” (1869).

Ihmisoikeusjulistus oli ensimmäinen julistus, joka periaatteessa koski kaikkia ihmisiä. On kuitenkin syytä huomioida myös ihmisoikeusjulistuksen ja koko tasa-arvokysymyksen kulttuurisidonnaisuus – esimerkiksi islaminuskoisissa maissa koko tasa-arvokysymys ei välttämättä edes asetu samalla tavalla kuin meillä.

Sukupuolten tasa-arvon edistäminen on kuitenkin merkittävä tehtävä nimenomaan maailmanlaajuisesti: naisten lukutaidottomuus ja alhainen koulutustaso kytkeytyvät myös muihin ongelmiin kuten väestönkasvuun, HIV-viruksen leviämiseen ja köyhyyteen ylipäänsä. Naisten ja tyttöjen oikeuksien puolesta työtä onkin 1900-luvun loppupuolella tehty huomattavasti. Oikeuksien toteutumisessa on kuitenkin vielä räikeitä puutteita: naiskauppa on maailmanlaajuinen ongelma, koulutuksellinen tasa-arvo ei toteudu useissa maissa ja eri maiden lainsäädännössä on edelleen kohtia, jotka kohtelevat sukupuolia eri tavalla. YK:n yleiskokous hyväksyi jo vuonna 1979 Kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän kieltävän sopimuksen. Vuonna 1992 sopimusta täydennettiin suosituksella, jonka mukaan syrjinnän käsite sisältää myös naisiin kohdistuvan väkivallan. Sekä vuoden 1993 Wienin ihmisoikeuskonferenssin että 1995 Pekingissä järjestetyn neljännen naisia koskevan maailman konferenssin johtopäätökset osoittivat selvästi, että maailman naiset joutuvat todennäköisesti kokemaan enemmän ihmisoikeusloukkauksia ja syrjintää kuin miehet.  Tasa-arvo on myös yksi YK:n Vuosituhatjulistuksen kahdeksasta kehityspäämäärästä.

Naisten ja miesten välinen epätasa-arvo on yksi tasa-arvo kysymyksen ulottuvuus ja se kytkeytyy aina myös muihin yhteiskunnallisen tasa-arvon ulottuvuuksiin sekä kulttuuripiirteisiin. Tasa-arvossa on kyseessä eri yksilöiden tai ryhmien väliset eriarvoiset suhteet, esimerkkejä tasa-arvon ja epätasa-arvon rajapinnoista on lukuisia – mustien oikeudet ja asema Amerikassa, homoseksuaalit ympäri maailman, eri uskonnolliset ryhmät, vähemmistökulttuurit, vammaiset, lapset jne. Myös yksilöiden välisissä henkilökohtaisissa suhteissa esiintyy epätasa-arvoa. Tasa-arvon ongelma on monisyinen ja sitä on mahdollista lähestyä lukuisista näkökulmista - esimerkkejä lähestymistavoista ovat ihmisoikeusajattelun historia, epätasa-arvoinen lainsäädäntö, yhteiskunnan syrjivät rakenteet ja yksilöiden eriarvoiset mahdollisuudet.

Materiaalit on koottu Kansalaiskasvatuksen teemavuoden 2005 yhteydessä