Lapset, nuoret ja mainonta

Populaarikulttuuriin liittyy median lisäksi myös muita ilmiöitä kuten nuorison alakulttuurit, musiikki, pukeutuminen, tietokonepelit ja mainonta. Näissä visuaalisen kulttuurin ilmiöissä voidaan erottaa tietynlaisia yhteisiä maailmankuvaan ja ihmiskäsitykseen liittyviä piirteitä. Median ja populaarikulttuurin tutkiminen auttaakin suhtautumaan kriittisesti myös mainontaan ja markkinointiin - mitä mielikuvia mainokset herättävät? Millä keinoin mainokset luovat yhteyksiä tietyn tuotteen ja erilaisten käsitysten välille koskien hyvää elämää, seksuaalista haluttavuutta, suosiota, menestystä, terveyttä ja kauneutta? Mediakasvatus voikin toimia kuluttajakasvatuksen tukena: minkälaiset arvot, tarpeet ja halut ohjaavat kuluttamista?

Lue myös huhtikuun teemakuukaudesta Valistunut kuluttaja ja lähiympäristö

Mainonta ja lapsen oikeudet

Mainonta on osa niin lasten, nuorten, aikuisten kuin vanhustenkin arkea ja voimme suojautua siltä vain osittain - televisiota ei ole pakkoa katsoa, mutta katumainoksia tai esimerkiksi iltapäivälehtien lööppejä ja etuvisun kuvia emme voi välttää näkemästä.

Mitä oikeuksia meillä on kaupunkikuvan suhteen? Kenen etua on ajateltava? Rikkooko avoimesti seksuaalinen tai jopa pornografinen mainonta lapsen oikeuksia ja kenen velvollisuus on toimia ja mitä keinoja tulisi käyttää?

Sosiologi ja kaupunginvaltuutettu Sari Näre kirjoittaa Visuaalisesta häirinnästä ja performatiivisesta väkivallasta seuraavaa:

”Julkisen ja yksityisen rajan hämärtyminen on johtanut julkisuuden intimisoitumiseen (ks. Näre, Tunteiden sosiologiaa 1999). Yhtäältä tämä kehitys on johtanut yksityiselle alueelle perinteisesti kuuluvien asioiden, kuten seksin ja tunteiden, esittämiseen julkisella alueella niin kulttuurituotteissa kuin mainonnassakin. Julkisilla paikoilla levitetty mainonta, joka suuntautuu valikoimattomalle yleisölle vauvoista vaareihin, on koettu paikoittain visuaalisena häirintänä, ja sen vaikutukset jäävätkin usein tiedostamattomaan - tunteen ja ruumiin muistiin.”

Lähde: Naistutkimuspäivät 2004 Jyväskylässä 19-20.11.

Sari Näre ym. teki myös aloitteen ulkomainonnan säätelystä Helsingin kaupunginvaltuustolle tammikuussa 2003 (Khs 2003-164). Aloitteentekijät mainitsevat aloitteessaan seuraavaa:

”Tein 30.12.2002 seuraavan valtuustokysymyksen: ’Kaupunginvaltuusto on tällä kaudella hyväksynyt ponnen, jossa edellytetään kaupungin luopuvan myymästä mainostilaa lapsille sopimattomille mainoksille. Metroasemille ja bussipysäkeille on kuitenkin taas ilmestynyt naisen miltei paljasta takapuolta esittäviä elokuvamainoksia ja siiderimainoksia, joissa lumiukolle on pantu porkkana alapäähän. Onko tällainen mainonta asiasta vastaavien virkamiesten mukaan lapsille sopivaa? Ketkä nimetyt virkamiehet kaupunginhallinnossa valvovat, ettei kaupunki osallistu kaupallisesti tuotettuun visuaaliseen häirintään, jolla puututaan lasten mielen integriteettiin ja joka tuskin edistää muslimimaahanmuuttajien kotoutumista? Miten tämä valvonta toteutetaan?”

Lapsen oikeuksien sopimuksessa todetaan seuraavaa:

3. artikla

1. Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
2. Sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan lapselle hänen hyvinvoinnilleen välttämättömän suojelun ja huolenpidon ottaen huomioon hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden hänestä oikeudellisessa vastuussa olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet.  Tähän pyrkiessään sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntö- ja hallintotoimiin.

17. artikla

Sopimusvaltiot tunnustavat joukkotiedotusvälineiden tärkeän tehtävän ja takaavat, että lapsi saa tietoa monenlaisista kansallisista ja kansainvälisistä lähteistä, erityisesti niistä, joiden toiminta tähtää hänen sosiaalisen, hengellisen ja moraalisen hyvinvointinsa sekä ruumiillisen terveytensä ja mielenterveytensä edistämiseen. 

Alaikäiset, markkinointi ja ostokset (pdf) Kuluttajaviraston sivuilta

Lue mainonnan naiskuvasta Jaana Heino: ”Huijatuksi tulemisen autuus” (Tutka)

Pohdittavaksi

  • Miten lapsen suojelun ja toisaalta joukkotiedotuksen vapauden välinen ristiriita tulisi ratkaista?
  • Onko valtion tehtävä päättää, mitä ja miten mainostetaan?
  • Kuka ottaa vastuun mainonnan ja markkinoinnin eettisyydestä/totuudenmukaisuudesta?
  • Voiko valtio ylipäänsä säädellä ja/tai puuttua median toimintaan ja sisältöihin?
  • Miten koulussa(nne) suhtaudutaan lapsen oikeuteen saada suojelua ja toisaalta lapsen oikeuteen tietää esim. television, radion ja lehtien välityksellä, mitä maailmassa tapahtuu?
Materiaalit on koottu Kansalaiskasvatuksen teemavuoden 2005 yhteydessä