Mediakasvatusta yhteistyössä kodin ja koulun kanssa

Suurin osa median seuraamisesta tapahtuu koulun ulkopuolella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö media kuuluisi kouluun tai opetukseen. Päinvastoin, ”Koulu osa mediakulttuuria, jossa media ja populaarikulttuuri muokkaavat koulumaailmaa enemmän kuin yleisesti ajatellaan.” (Nyyssölä, Kari: ”Mediakasvatuksella yhä enemmän tarvetta kouluissa”). Koulututkija Kaarlo Laineen mukaan ”media ja populaarikulttuuri muodostavat oppilaille resurssin, joka mahdollistaa koulun käytäntöjen kommentoinnin, ironisoinnin ja suhteellistamisen.” (Ibid.)

Yhtälailla myös koti on osa mediakulttuuria - yhä enemmän vapaa-aikaa vietetään television, elokuvien, tietokonepelien ja musiikin parissa. Lapsella on myös oikeus ajankohtaiseen informaatioon siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Lisäksi lapset ja nuoret ovat merkittävä kuluttajaryhmä ja siten mainonnan kohderyhmää.

Mediakasvatus - median välittämien tietosisältöjen, arvojen ja asenteiden analysointi – on kodin ja koulun yhteinen tehtävä. Media tulisikin nostaa keskustelun aiheeksi kotona ja opetuksen sisällöksi koulussa. Opettajat, vanhemmat ja oppilaat voivat esimerkiksi yhdessä järjestää teemaillan mediakasvatuksesta. Kaiken kaikkiaan mediaan tulisi suhtautua ympäröivään kulttuuriimme kiinteästi kuuluvana osa-alueena, jolla on oma historiansa ja viestinsä sekä keinonsa välittää se. Mediakasvatuksessa keskeisintä on kriittisyys ja medialukutaito, joita voi oppia ja opiskella sekä katsomalla ja kuuntelemalla tarinoita että analysoimalla niiden välittämiä arvoja, ihmiskäsityksiä ja maailmankuvaa lasten ja oppilaiden kanssa. Kiinnostavaa on myös visuaalisuuden pohtiminen - mikä muuttuu, kun tarina kerrotaan liikkuvaa kuvaa hyväksikäyttäen? 

Median tarjoamia oppimismahdollisuuksia voidaan syventää keskustelun ja harjoitusten avulla. Haasteena kotona ja koulussa on kuitenkin sukupolvien välinen (digitaalinen) kuilu. Esimerkiksi Pelien voima ja pelaamisen hallinta (pdf) -tutkimuksen mukaan 75 prosenttia tutkituista lapsista kertoi pelaavansa pelejä ainakin kerran viikossa. Heidän vanhemmistaan sen sijaan 73 prosenttia kertoi, ettei itse pidä digitaalisten pelien pelaamisesta lainkaan tai juuri lainkaan. Kyseessä on ensimmäinen osatutkimus Tampereen yliopiston hypermedialaboratorion digitaalisten pelien pelaamista tarkastelevassa tutkimuskokonaisuudessa Lapset ja nuoret pelikulttuurien toimijoina (PeTo). Tutkimus myös osoitti, että lapsilla olisi enemmän kiinnostusta jakaa peliharrastustaan myös sisällöllisesti vanhempiensa kanssa kuin mihin nykyvanhemmilla näyttäisi olevan kiinnostusta tai valmiuksia. Tutkimuksen perusteella olisikin siis syytä suositella pelejä koskevan mediakasvatuksen tuomista kotien ja koulujen arkipäivään, sekä tutkimukseen perustuvien uusien oppimateriaalien kehittämistä. (”Digitaalinen kuilu syvenee lasten ja vanhempien välillä? – Tuore tutkimus pelien voimasta ja pelaamisen hallinnasta”)

Koulun ja kodin yhteisenä tehtävänä voi olla myös laajemman kuvan antaminen siitä, mitä media on ja voi olla. Esimerkiksi televisiossa näytetään vain tietyin kriteerein valittua ohjelmaa ja ”hyvän” ja ”katsomisen arvoisen” materiaalin löytäminen vaatii perehtymistä visuaaliseen kulttuuriin.

Koulukino  
Mediakasvatuskeskus Metka
Oulun Kansainvälinen lastenelokuvafestivaali

Koulussa tulisi hahmottaa median eri ulottuvuudet oppimisympäristönä, opetusvälineenä ja opetuksen sisältönä sekä se, miten niitä voi hyödyntää opetuksessa. Mediaa on tavanomaisesti käytetty kouluissa välineenä esimerkiksi biologian, historian ja yhteiskuntaopin opetuksessa. Media on kuitenkin oppilaille ja opiskelijoille myös merkittävä oppimisympäristö koulun, kodin ja harrastusten lisäksi. Nyyssölän mukaan sillä on myös yhteyksiä koulun asiapitoiseen oppimiskulttuuriin mm. lukutaidon, englanninkielen taidon, yhteisöllisyyden ja sosiaalisten taitojen oppimisen osalta - puhumattakaan kulttuurisen ymmärryksen kehittymisestä sekä yhteiskuntaan, talouteen ja globalisaatioon liittyvistä kysymyksistä ja niiden käsittelystä.

Median ollessa opetuksen sisältöä koulussa on mahdollista keskittyä myös median haitallisten ja ongelmallisten piirteiden käsittelyyn. Mediakasvatuksen tehtävänä on median ja populaarikulttuurin tuottamien mahdollisesti vääristyneiden arvojen pohtiminen ja stereotypioiden purkaminen oppilaiden kanssa. Media ja populaarikulttuuri edellyttävät koululta avoimuutta muuhun yhteiskuntaan sekä suhtautumista oppilaiden elämään kokonaisuutena, johon populaarikulttuuri kiinteästi kuuluu.

Kari Nyyssölän mukaan ”Koulu voi pelkällä olemassaololla olla ’radikaali’ vaihtoehto median ja populaarikulttuurin tuottamalle usein kaupalliselle ja yksilökeskeiselle maailmakuvalle.” Radikaalina vaihtoehtona oleminen edellyttää arvopohdintaa koulussa – mihin arvoihin koulussa ja opetuksessa sitoudutaan? Missä suhteissa koulun arvomaailma on ristiriidassa median arvomaailman kanssa?

Lähteet: Nyyssölä, Kari: ”Mediakasvatuksella yhä enemmän tarvetta kouluissa” Spektri 5.2.2004 ja ”Mitä televisiosta voi oppia?” / Spektri 28.2.2005
”Digitaalinen kuilu syvenee lasten ja vanhempien välillä? – Tuore tutkimus pelien voimasta ja pelaamisen hallinnasta” / Spektri 16.4.2004.
Materiaalit on koottu Kansalaiskasvatuksen teemavuoden 2005 yhteydessä