Kannanottoja konflikteista

Sodasta puhuttaessa pyritään vakuuttamaan toiset omien toimien oikeutuksesta konfliktitilanteissa. Seuraavassa on taustatietoa kahdesta sotatilanteesta ja esimerkkejä niissä käytetystä sotaretoriikasta osana tapahtumien tarinankerrontaa.

Taustatietoa Persianlahden sodasta vuonna 1991:

Irakin presidentti Saddam Hussein aloitti sodan naapurimaataan Irania vastaan vuonna 1980. Sodan taustalla olivat maiden väliset vanhat rajakiistat, uskonnolliset erimielisyydet sekä ilmeisesti Irakin halu laajentaa öljyvarojaan. Iranissa oli tapahtunut vuonna 1979 islamilainen vallankumous, jossa shiiamuslimit ajatollah Ruhollah Khomeinin johdolla nousivat valtaan. Khomeini arvosteli Yhdysvaltojen harjoittamaa politiikkaa voimakkaasti. Yhdysvallat tukikin Irakia tämän sotiessa Irania vastaan. Yhdysvalloissa pelättiin islamilaisen vallankumouksen leviävän Iranista muihin arabimaihin. Vuonna 1988 Irakin ja Iranin välinen sota päättyi ratkaisemattomana aselepoon.

Irakilaisia sotilaita Persianlahden sodan aikana 24.-25.2.1991.
GAMMA/BOUVET ERIC/SKOY.

Vuonna 1990 Husseinin johtama Irak hyökkäsi Kuwaitiin ja liitti sen osaksi Irakia. Hyökkäys tuomittiin YK:ssa, ja maailmanjärjestö hyväksyi Kuwaitin pakottamisen rauhaan tarvittaessa sotilaallisin voimakeinoin. Vuonna 1991 Yhdysvaltojen johtama liittouma aloitti sodan Irakia vastaan ja pakotti sen vetäytymään Irakista. Persianlahden sota oli menestys Yhdysvaltojen johtamalle liittoumalle. Irakin presidentti Saddam Hussein säilytti kuitenkin asemansa maan johdossa.

Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Ranskan johtajien lausuntoja hieman ennen Persianlahden sodan alkamista

(Lainaukset teoksesta Kuusisto Riikka: Oikeutettu sota ja julma teurastus? Läntisten suurvaltajohtajien sotaretoriikkaa Persianlahdella ja Bosniassa. Like 1998.)

”Saddamille uskollisten joukkioiden viattomiin kuwaitilaisiin kohdistamat hirvittävät rikokset ja julmuudet ovat koko ihmiskuntaa koskeva häväistys ja kaikkien vapautta koskeva haaste.” Yhdysvaltojen presidentti George Bush 16.1.1991

”Kansainvälisen yhteisön reaktio Irakin hyökkäykseen on ollut merkittävä ja ainutlaatuinen; kukaan ei halua asua Saddamin anarkistisessa maailmassa.”  Iso-Britannian ulkoministeri Douglas Hurd 16.1.1991

”Kansainvälisen oikeuden puolustaminen Persianlahdella, Lähi-idässä, niin kaukaiselta kuin se kartalta katsoen näyttääkin, on oman maamme puolustamista.”  Ranskan presidentti Francois Mitterrand 16.1.1991

Taustatietoa Bosnian sodasta 1992–1995:

 
Vesa Oja / Helsingin Sanomat
Tässä koko sivun reportaasissa (HS 16.2.1996) sodanjälkeisestä Bosniasta kerrotaan, kuinka Nato alkoi isännöidä alueella YK:n epäonnistuneiden sovitteluyritysten jälkeen.

Jugoslavian serbijohtoinen liittovaltio hajosi 1990-luvun alussa useaan valtioon: Serbiaan, Sloveniaan, Kroatiaan, Bosnia-Hertsegovinaan, Montenegroon ja Makedoniaan. Entisen Jugoslavian alueella oli useita eri kansoja, ja serbien jouduttua vähemmistöasemaan Kroatiassa ja Bosnia-Hertsegovinassa he tunsivat asemansa uhatuksi. Serbit vastustivatkin entisen serbijohtoisen Jugoslavian pirstoutumista useisiin pikkuvaltioihin. Lopulta serbien vastarinta johti aseellisiin selkkauksiin sekä Kroatiassa ja Bosniassa. Kroatiaan saatiin aikaan tulitauko vuonna 1992, mutta Bosnia-Hertsegovinassa tilanne johti useisiin verisiin yhteydenottoihin vuosina 1992-1995. Väkivaltaisuuksiin syyllistyivät useat kansat, mutta erityisesti serbien väkivallanteot olivat julmia ja järjestelmällisiä. Lopulta YK:n pyynnöstä vuonna 1995 läntinen sotilasliitto NATO aloitti ilmaiskut serbikohteisiin ja Yhdysvaltojen johdolla solmittiin Daytonin rauhansopimus. Useita Bosnian serbijohtajia on yritetty saada kiinni vastaamaan ihmisoikeusrikkomuksista Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa.

Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Ranskan johtajien lausuntoja Bosnian sodan aikana

(Lainaukset teoksesta Kuusisto Riikka: Oikeutettu sota ja julma teurastus? Läntisten suurvaltajohtajien sotaretoriikkaa Persianlahdella ja Bosniassa. Like 1998.)

”Nämä tapahtumat kauhistuttavat minua, tekevät minut surulliseksi, inhottavat minua. Ja tiedän, että kykymme tehdä asialle jotain ovat jossain määrin rajalliset.” Yhdysvaltojen presidentti Bill Clinton 24.3.1993

”En usko, että mahtipontisista eleistä on apua tällä hetkellä. Nyt tarvitaan huolellisuutta, varovaisuutta ja koordinointia.” Iso-Britannian pääministeri John Major 13.7.1992

”… täytyy tukea Vance-Owen suunnitelmaa, josta kyllä voi sanoa, ettei se ole täydellinen – Bosnian jakaminen kymmeneen erilliseen alueeseen on arkaluontoinen asia – mutta me emme tiedä parempaakaan.” Ranskan presidentti Francois Mitterrand 16.3.1993

Tehtäviä

  • Millä tavalla läntisten johtajien puheet Persianlahden ja Bosnian sodasta eroavat toisistaan?
  • Millä tavalla määrätietoisuus ja voimankäyttö ilmenevät Persianlahden sodan retoriikassa?
  • Millä tavalla retoriikassa ilmenee läntisten johtajien halu olla puuttumatta Bosnian sotaan?
  • Selvitä, miksi läntisten johtajien tekemät ratkaisut sotaan osallistumisesta erosivat Persianlahdella ja Bosniassa.
  • Käännä sotaretoriikka päinvastaiseksi.
    a) Kuvittele tilanne, jossa läntiset johtajat päättivätkin olla puuttumatta Kuwaitin miehitykseen. Miltä heidän puheensa tuolloin kuulostaisivat? Keksi vuorosanat heidän puheisiinsa.
    b) Kuvittele tilanne, jossa läntiset johtajat päättivätkin puuttua Bosnian sotaan. Miltä heidän puheensa tuolloin kuulostaisivat? Keksi vuorosanat heidän puheisiinsa.
Kimmo Päivärinta