Sota kuin elokuvaa

Oikeutetun sodan puolustavaa retoriikkaa:

”Persianlahdella käytävä sota ei ole kristittyjen sota tai juutalaisten sota tai muslimien sota; se on oikeutettu sota. Ja se on sota, jonka mukana hyvä tulee voittamaan.” Yhdysvaltain presidentti George Bush 28.1.1991

”Ensinnäkin varmuus toimiemme legitiimiydestä (oikeutuksesta). Siitä ei ole mitään epäilystä… Oikeus on yhdellä puolella ja hyökkäysteko toisella.” ”Ranska on omalta osaltaan ollut johdonmukaisesti oikeuden puolella. …meidän sotilaamme, oikeuden soturit,”  Ranskan pääministeri Michel Rocard 16.1.1991
 
”Me olemme kaukana kotoa, mutta uskon, että amerikkalaiset ovat kotonaan siellä, missä heidän periaatteitaan arvostetaan. Ja siitähän tässä kriisissä on oikeastaan kysymys. On kysymys niiden arvojen puolustamisesta, jotka tekivät Yhdysvalloista maailman hienoimman ja mahtavimman maan.” Yhdysvaltojen ulkoministeri James Baker 4.11.1990

”Meidän sotilaamme… suojaavat meitä mielivaltaisuutta ja anarkiaa vastaan: he puolustavat oikeutta ja, oikeuden mukana, rauhaa.” Ranskan ulkoministeri Roland Dumas 16.1.1991

Pahan viholliskuvan luominen retorisin keinoin:

”Irakin hyökkäysteko on aiheuttanut suunnatonta kärsimystä, vaikeuksia ja epävarmuutta… jopa viattomia lapsia on silvottujen ja murhattujen joukossa.” Yhdysvaltojen presidentti George Bush 8.1.1991

”Saddamille uskollisten joukkioiden viattomiin kuwaitilaisiin kohdistamat hirvittävät rikokset ja julmuudet ovat koko ihmiskuntaa koskeva häväistys ja kaikkien vapautta koskeva haaste.” ”Meillä on mahdollisuus muovata itsellemme ja tuleville polville uusi maailmanjärjestys – maailma, jossa oikeussäännöt, eivät viidakon lait, ohjaavat valtioiden toimintaa.” Yhdysvaltojen presidentti George Bush 16.1.1991

”Kansainvälisen yhteisön reaktio Irakin hyökkäykseen on ollut merkittävä ja ainutlaatuinen; kukaan ei halua asua Saddamin anarkistisessa maailmassa.” Ison-Britannian ulkoministeri Douglas Hurd 16.1.1991

”Mutta Saddam Hussein on valinnut sodan… Saddam Hussein on torjunut kaikki vetoomukset; hän on vahvistanut Kuwaitissa olevia joukkojaan; hän on kiduttanut ja tappanut ne, jotka häntä ovat vastustaneet.” Ison-Britannian pääministeri John Major 17.1.1991


Kreikkalainen filosofi Aristoteles (384–322 eKr.) esitti Runousopissaan tragedian kaavan. Aristoteleen mukaan jokaiseen tragediaan kuuluu ongelma, toisaalta ratkaisu. Ongelma ja sen ratkaiseminen luo jännitteen näytelmään, jossa protagonisti (hyvä) ja antagonisti (paha) kamppailevat. Ongelma asetetaan näytelmän alussa ja ratkaisu tapahtuu näytelmän lopussa.

Aristoteleen tragedian kaava on edelleen käytössä, ja se on etenkin Hollywood-elokuvien rakenteen perustana. Hollywoodin elokuvatuotannossa etenkin järjestysgenren elokuvat pohjautuvat hyvän ja pahan väliseen kamppailuun. Järjestysgenren elokuvissa yhteiskunnalliset olot ja vallitseva tasapaino järkkyvät useimmiten elokuvan hyvän vastavoimana toimivan pahan toimien johdosta. Elokuvan hyvän toimien ansiosta kuitenkin tasapaino saavutetaan elokuvan lopussa ja elokuva päättyy hyvin.

Useat järjestysgenreä edustavat elokuvat sisältävät paljon väkivaltaisia kohtauksia. Koska väkivalta ja kosto ovat yhteiskunnassamme kiellettyjä, täytyy elokuvan protagonistin käyttämä väkivalta olla oikeutettu. Elokuvan hyvää edustavan henkilön turvautuminen väkivaltaan tehdään elokuvissa hyväksytyksi kuvaamalla elokuvan paha erittäin raa’aksi ja väkivaltaiseksi. Mitä pahemmaksi siis vihollinen kuvataan, sen oikeutetumpia ovat häntä vastaan käytetyt väkivaltaiset toimet.

 

Clint Eastwood elokuvassa Hyvät, pahat ja rumat. 1966. © Scope features / SKOY.

Voitokas amerikkalaissotilas palavien öljykenttien läheisyydessä 3.1.1991. © HIRES-MERILLON/SKOY.

Myös konfliktitilanteissa osapuolet joutuvat turvautumaan voimankäyttöön, jonka seurauksena siviiliväestö joutuu kärsimään sotatoimista. Sotatoimiin turvautuminen täytyykin perustella hyvin. Poliittiset toimijat korostavatkin puheissaan oman toiminnan oikeutusta sekä mustamaalaavat vastapuolen toimijoita. Mielenkiintoista on, että poliittisten toimijoiden sotaretoriikka vastustajan mustamaalaamisessa muistuttaa paljon elokuvien hyvä vastaan paha -rakennetta.

Tehtäviä

  • Miten elokuvissa kuvataan hyvä ja paha?
  • Tutki konfliktitilanteiden uutisointia ja poliittisia puheita.
    a) Miten hyvä ja paha tuodaan esiin arvovaltaisten henkilöiden retoriikassa.
    b) Esiintyykö uutisissa poliittisten toimijoiden retoriikan arviointia vai tyydytäänkö niissä vain toistamaan heidän käyttämää retoriikkaa?
Kimmo Päivärinta