Kuva ympäristössä


Kuvat: Minna Eskola

Kuvan sanomaan vaikuttaa myös kuvan esittämisympäristö. Eri ympäristöt luovat puolestaan  kuville erilaisia odotusarvoja. Esimerkiksi televisiossa on selkeät säännöt mainosten sijoittamisesta erilleen itse ohjelmista. Televisiouutiset olemme puolestaan tottuneet kuulemaan ja näkemään omina tiukkoina kanavakohtaisina formaatteinaan, joilla on tutut uutisankkurit, uutisgrafiikat ja tunnusmusiikit.

Internetissä sivujen tunnistettavuutta luovat etenkin logot ja värit. Katukuvassa näemme jatkuvasti suuria mainoskylttejä.

Uutis- ja mainoskuvat yhdistämme eri yhteyksiin. Sanomalehden perusolettamuksena on luotettavuus, kun taas viikkolehdelle annetaan kuvavalinnoissaan paljon enemmän vapauksia.

Bussipysäkeillä olevat uutiskuvat herättäisivät todennäköisesti hämmennystä. Jos mainokset sijoitetettaisiin keskelle TV-ohjelmaa ilman ennakoivaa kanavatunnusta, kanavapäivystyksen puhelinlinjat varmasti tukkeutuisivat. Tämä olisi tietenkin myös säännösten vastaista.

Taidemaailma on pitkään hyödyntänyt esityksissään median perinteisten lajityyppien ja esitysympäristöjen sekoittamisen mahdollisuutta, mutta yhä useammin myös kaupallinen mainonta operoi samoilla keinoilla.

Myös intertekstuaalisuus eli toisiin teoksiin viittaaminen, on tullut jäädäkseen mediakuvastoon. Toisto ja lainaus ovat nyt keskeistä pääomaa. Hyvänä esimerkkinä on musiikkivideo, joka pirstoutuneisuudessaan saa valtaosan materiaalistaan lainaten, siteeraten ja parodioiden muun muassa elokuvaa, mainoksia, sarjakuvia ja tietokonepelejä. Musiikkivideo tuottaa uusia merkityksiä ja sisältöjä nopeassa kuvien, sanojen ja musiikin virrassa hyödyntäen olemassa olevia myyttejä, stereotypioita ja rikkomalla totuttuja kaavoja.

Minna Eskola ja Kanerva Vainio