Mediajulkisuus

Julkisuudesta
* Media on portinvartija, jonka läpi todellisuutta katsellaan.
* Mediajulkisuus on yhä vaikuttavammassa asemassa yhteiskunnassa.
* Media nostaa esiin puheenaiheita; syntyy sekä paikallisia että valtakunnallisia keskustelun esityslistoja eli agendoja.
* Sananvapauden rajoja koetellaan.
* Median henkilöityminen näkyy jopa talouselämässä ja politiikassa.
* Julkisuuskierre pyörittää samoja aiheita ja ihmisiä eri medioissa.
Parhaimmillaan media toimii ns. neljäntenä valtiomahtina, vallan vahtikoirana, joka varjelee avoimen yhteiskunnan demokraattisia arvoja. Se kykenee nostamaan yleiseen tietoon ja julkiseen keskusteluun yhteiskunnallisia epäkohtia, väärinkäytöksiä ja muita tärkeiksi katsottuja asioita. Aika ajoin mediassa syntyykin erilaisia asioita, ilmiöitä tai henkilöitä koskeva kohu, joka kuuluu ja näkyy sekä julkisuudessa viikkoja tai jopa kuukausia. Mediakohu synnyttää yleensä kiihkeitä kannanottoja puolesta ja vastaan ja voi vaikuttaa niin päättäjien toimintaan kuin yleisön mielipiteisiin.

Median voima ja jopa valta näkyy erityisen hyvin poliittisessa julkisuudessa. Poliittiset puolueet ovat 1990-luvun alusta lähtien huolehtineet yhä tarkemmin puolueen julkisuuskuvasta ja kiinnittäneet huomiota ns. imagotekijöihin. Nykyään menestyvän poliitikon on hallittava mediapeli ja osattava luoda itsestään, puolueestaan ja ajamistaan asioista myönteinen kuva. Saavuttaakseen tavoitteensa hänen on esiinnyttävä lehtien palstoilla, osallistuttava viihdeohjelmiin ja pidettävä yllä nettisivuja. Toisaalta poliitikko voi joutua syyttä tai syystä median hampaisiin, jolloin median voidaan sanoa olevan yksi politiikan toimijoista. Esimerkiksi jokin lehti voi julkisesti asettua kannattamaan tai vastustamaan tiettyä asiaa tai henkilöä tai jokin yksityinen esiintyminen esimerkiksi televisiossa saattaa olla jopa ratkaiseva tekijä äänestystulokselle.

Julkisuudessa usein esiintyvät henkilöt eli julkkikset ovat koko kansan tuttuja, jotka työnsä tai asemansa vuoksi esiintyvät usein mediassa. Julkkisten ja median välillä vallitsee vuorovaikutussuhde, jossa molemmat ovat riippuvaisia toisistaan. Yleensä yhteistyö on asiallista ja journalistisen etiikan mukaista. Intimiteettisuojasäännöksellä pyritään siihen, että ihmisten yksityisyyttä ei loukata. Viime vuosina mediakohusta on kuitenkin tullut myyntikeino, jota käyttävät varsinkin iltapäivälehdet ja sensaatiohakuiset aikakauslehdet; televisio ja radiokin usein jatkavat kohuksi nousseen asian käsittelyä omine painotuksineen. Lainsäädäntö luonnollisesti antaa rajat kunkin maan median toiminnalle, ja erilaisten julkaisujen salliminen kuuluu suomalaisen, avoimen yhteiskunnan arvomaailmaan. Median sisäinen kilpailu myyvistä jymyuutisista eli skuupeista ja nopeudesta vaikuttaa koko mediamaailmaan: samoja aiheita käsitellään eri medioissa, käytetyt uutis- ja kuvalähteet ovat samoja ja jopa samat ihmiset saattavat olla tekijöinä, vaikka media vaihtuu. Nykyään puhutaankin mediakentän samankaltaistumisesta ja viihteellistymisestä.

Kaija Parko