Median viihteellistyminen

Journalismista
* Viihteellistyminen lisääntyy kaikissa medioissa.
* Kansainväliset ohjelmaformaatit valtaavat erityisesti sähköisessä mediassa alaa.
* Lööppijulkisuus pinnallistaa journalismia.
* Tutkiva journalismi ei suinkaan ole kuollut.
* Median tekijöiltä vaaditaan sekä itsekritiikkiä että mediakritiikkiä.
Viihteestä mediasisältönä alettiin puhua vasta 1960-luvulla.  Aluksi käsite viihde sisälsi selvästi vähättelevän ja jopa negatiivisen arvolatauksen. Vähitellen asenteet ovat muuttuneet, ja nykyisin yksi median tehtävistä on kiistatta viihdyttäminen. Vapaa-ajan lisääntyessä viihteen kuluttajien ja myös viihteen tekijöiden määrä onkin sekä sähköisessä että printtimediassa lisääntynyt, ja viihteestä on tullut yhä näkyvämpi osa joukkoviestintää.

1990-luvulla viihteen osuus on entisestään kasvanut, ja nykyään koko joukkoviestinnän kentän sanotaan olevan viihteellistymässä. Viihdettä tuotetaan niin kotimaassa kuin ulkomailla (elämysteollisuus) runsaasti, ja sen merkitys ihmisten arkipäivässä vahvistuu - viihde myy hyvin.

Mediatutkimus: Viihdelehtien suosio lisääntyi

Suomalaisten kiinnostus sanoma- ja aikakauslehtien lukemiseen ei ole laantunut, ilmenee tuoreimmasta kansallisesta mediatutkimuksesta. Uusia lukijoita ovat sen mukaan viime vuonna keränneet varsinkin viihteeseen suuntautuvat lehdet eli Katso, 7 päivää ja OHO! sekä TV-maailma. Suomen Gallup selvitti Levikintarkastus Oy:n toimeksiannosta yhteensä 153 keskeisen suomalaisen sanoma- ja aikakauslehden lukijamääriä. Edelliseen, puolen vuoden takaiseen kyselyyn verrattuna sanomalehtien suosiossa ei ollut tapahtunut isoja muutoksia, ja myös aikakauslehtien osalta kehitys oli varsin vakaata.

Sanomalehtiä lukee nyt 86 prosenttia suomalaisista, perhe- ja yleisaikakauslehtiä 69 prosenttia. Tutkimuksen pohjana on 26 000 puhelinhaastattelua.

Lukijamäärältään suurimmat sanomalehdet ovat Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti, Aamulehti, Maaseudun Tulevaisuus, Turun Sanomat, Kauppalehti, Kaleva, Keskisuomalainen ja Savon Sanomat. Iltapäivälehdistä Ilta-Sanomat on lisännyt selvästi lukijoitaan, Iltalehden lukijamäärä laski.

Perhe- ja yleisaikakauslehdistä eniten eli liki 2,5 miljoonaa lukijaa on edelleen Pirkalla. Kakkosena on Yhteishyvä, jota seuraavat Apu, Aku Ankka ja Seura.

Helsinki, 24. 2. (STT)

Mediamaailman viihteellistyminen näkyy sähköisessä mediassa ennen muuta kansainvälisten ohjelmaformaattien määrän lisääntymisenä sekä katsojien itsensä tekemien ns. tositelevisio-tyyppisten juttujen suosion kasvuna: kolmen minuutin julkisuus houkuttelee yhä useampia, mistä kertovat lukuisat "taviksesta julkkikseksi" -televisio-ohjelmat ja Myös faktaa ja fiktiota sekoitetaan tavalla, joka saattaa hämmentää vastaanottajaa: tosi-tv ei suinkaan ole totta eikä suorakaan lähetys tapahtumapaikalta ole vailla tekijöiden tulkintaa ja näkemystä tapahtumasta. Aivan viime aikoina on alkanut näkyä merkkejä siitä, että ensimmäisenä paikalla olemisen vaatimus on ainakin Yhdysvalloissa johtanut kokovuorokautiseen päivystämiseen, ja ns. real-time -televisio-ohjelmat ovat tulossa muotiin. Elämyshakuisuuden ääri-ilmiöitä taas edustavat Robinson-seikkailut ja extreme-kilpailut; aikuisten parisuhdeleikitkin hakevat uusia muotoja.

Viihtymisen vaatimus muuttaa siis koko mediakenttää, ei vain viihteeseen erikoistuneita medioita. Esimerkiksi sanomalehdissä on yhä enemmän, varsinkin viikonvaihteessa, viihdesivuja ja oheistuotteita, ja useimmat mediat ovat tätä nykyä myös monikanavaisia: hyvin menestyvä viihdeaihe saattaa elää monia viikkoja lehtien sivuilla, televisiossa ja radiokanavilla sekä Internetissä. Uutislähetyksetkin ovat viihteellistymiselle alttiita. Perinteisten uutiskriteerien (ks. Ihminen uutisen takana) rinnalle ujutetaan "hauskoja uutisia", loppukevennyksiä ja epävarmoihin lähteisiin perustuvia huhuja. Nopean ja shokeeraavan uutisoinnin pakko voikin johtaa lehtimiesmoraalin rapautumiseen, kuten kävi New York Timesissa, jossa toimittaja levitti vuosien ajan tekaistujen lähteiden varaan kehittämiään "uutisia". Toimittajapersoonien korostaminen on sekin nähty viihteellistymisenä ja ns. medianarsismin ilmentymänä. Asialla on myös kääntöpuoli: tunnetun toimittajan näkemys on painavampi kuin tuntemattoman; juuri mediajulkisuus avaa ovia ja mahdollistaa esimerkiksi tutkivan journalismin, jolla tarkoitetaan journalistien eli toimittajien tekemiä tutkimuksia yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista, jotka muuten eivät ehkä tulisi julkisuuteen.

Kaija Parko