Sananvapaus koetuksella

Kuka päättää, mitä julkaistaan? Ennakkosensuuria ei enää ole, vaan Suomen perustuslaki takaa kaikille sananvapauden. 12 §:n mukaan sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Myös viranomaisten hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Toisia ei saa kuitenkaan julkisesti loukata, sillä samaisessa Suomen perustuslaissa taataan myös yksityiselämän suoja. 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu.

Entä sitten, kun nämä kaksi perusoikeutta joutuvat vastakkain? Näin käy, jos tiedotusvälineissä katsotaan, että asialla on yleistä merkittävyyttä, mutta jutun kohde kokee, että juttu loukkaa hänen yksityisyyttään.

Julkisuuden henkilöt sanovat pyrkivänsä pois julkisuudesta, mutta kokevat silti joutuvansa median riistaksi. Toimittajien on helpompi väittää, että julkkisten yksityiselämästä tehdään juttuja siksi, että nämä itse haluavat ja tarvitsevat julkisuutta. Käytännössä kumpikin osapuoli tarvitsee toista. Kiistatilanteissa on vaikea vedota vain lakiin, sillä se on ”kummankin puolella”. Aina kiista ei ole edes juridinen.

Yksityiselämän suojan laajuuteen vaikuttaa henkilön asema. Kansalla on joissain tapauksissa oikeus tietää poliitikkojen ja elinkeinoelämän vallankäyttäjien yksityisasioista, sillä elämäntapoja koskeva tieto voi liittyä niin läheisesti ammatillisiin tehtäviin, että sen julkistaminen on perusteltua. Tämän edellytyksenä on kuitenkin, että käsiteltävällä asialla on huomattavaa yleistä merkitystä. (Tutustu JSN:n sivuilla Journalistin ohjeet > yksityinen ja julkinen kohtaan ). Viestimissä päätoimittaja tai vastaava ohjelmatoimittaja vastaa viime kädessä siitä, mitä julkaistaan.

Katri Hämäläinen