Ohjauksen merkitys

Aikuisten roolia ja ohjauksen merkitystä kouluruokailussa ei voi painottaa liikaa. Viisas aikuinen antaa hyvän esimerkin ja kannustaa esimerkiksi noudattamaan lautasmallia, ottamaan huomioon muut ruokailijat ja käyttäytymään sivistyneesti. Lapset ja nuoret haluavat syödä terveellisesti, mutta he tarvitsevat perusteita valinnoilleen.

Koulun ja kodin yhteisellä ruokakasvatuksella on kauaskantoinen voima: se on todellinen ja käytännöllinen tapa edistää hyvinvointia ja kansanterveyttä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Asialleen omistautunut opettaja voi innostaa oppilaitaan soveltamaan koulussa oppimaansa myös koulun ulkopuolisessa arjessa. Opettajan vaikutus oppilaidensa ravitsemus- ja ruokavalintoihin voi ulottua pitkälle tulevaisuuteen. Yhteisen aterian äärellä on myös mukava vaihtaa kuulumisia. Samalla opettajan tulee tutustuttua oppilaisiinsa vapaamuotoisemmin kuin oppitunneilla.

Asenne kouluruokailua kohtaan ja ruokailuun osallistuminen muuttuvat usein alemmilta vuosiluokilta ylemmille tultaessa. Opettaja on silti yhä tärkeä ravitsemus- ja tapakasvattaja, eikä alemmilla vuosiluokilla vakiintunutta yhdessä syömisen perinnettä tarvitse eikä pidä katkaista. Monessa koulussa onkin tapana, että opettajat ruokailevat yhdessä oppilaiden kanssa vielä peruskoulun viimeisinäkin vuosina. Näissä kouluissa opettajan vuorovaikutuksellinen ja ohjaava rooli korostuu, eikä opettaja ole pelkkä ruokailun valvoja. Ohjauksen ja valvonnan merkitysero on kouluruokailun kohdalla suuri; ohjaus on motivoivaa ja kannustavaa, kun taas valvontaan liittyvät helposti kontrollointi ja rankaiseminen.

Ruokailusta on siis ylemmilläkin vuosiluokilla mahdollista tehdä oppilaiden ja opettajien yhteinen, mukava ja virkistävä hetki. Se edellyttää ryhtymistä ja sitoutumista sekä oppilailta että koulun henkilökunnalta, ja lopputulos on varmasti vähintäänkin nähdyn vaivan arvoinen.

Ohjata voivat muutkin kuin opettajat. Esimerkiksi ruokapalveluhenkilökunnassa piilee huomattava kasvatusvoimavara . Taiten ohjaavat ja ruokakasvattajan roolinsa tiedostavat aikuiset kannustavat oppilaita sekä syömään monipuolisemmin että käyttäytymään ruokailutilanteessa asianmukaisesti. Yksi toimiva vaihtoehto voisi olla myös esimerkiksi se, että yhdeksäsluokkalaiset koulun vanhimpina ruokailisivat yhdessä nuorempien kanssa ja näin sekä näyttäisivät esimerkkiä että ottaisivat vastuuta ruokailutilanteen sujuvuudesta ja miellyttävyydestä.

Ruokavalintoja voi ohjata myös erilaisin käytännön keinoin, joista yksi mainioimpia on malliateria. Malliateriaan on koottu lautasmallin mukainen ateriakokonaisuus. Siitä ilmenevät täysipainoisen aterian eri osat ja niiden suhteelliset osuudet. Malliaterian asemesta voidaan pitää esillä esimerkiksi lautasmallijulistetta. Ruokailulinjasto voidaan suunnitella sellaiseksi, että kasvikset ovat tarjolla sen alkupäässä. Tällöin niitä on helppo annostella tyhjälle lautaselle turhia kitsastelematta.

Taitavasti toteutettu, johdonmukainen ja pitkäjänteinen kouluruokailun ohjaus motivoi ja totuttaa oppilaan tekemään terveydelleen ja jaksamiselleen edullisia valintoja ja ennen kaikkea oivaltamaan, miksi hänen kannattaa niitä tehdä. Ei pidä unohtaa myöskään ruokailuympäristön viihtyisyyden merkitystä: onhan mukavampi aterioida meluttomassa ja kutsuvassa ruokalassa kuin hälyisessä ja kolkossa. Kun ruokailuhetki saa ansaitsemansa arvon, myös hyvien tapojen noudattaminen on luontevaa.