Ruoka- ja ravitsemuskasvatus oppimisjatkumona

Ruoka- ja ravitsemuskasvatus alkaa kotoa ja päättyy vasta aikuisuuden ovella. Sen rooli muuttuu ja muotoutuu opintien eri vaiheissa, mutta perusta pysyy. Esiopetukseen ja perusopetukseen osallistuvien kouluruokailusta määrätään opetussuunnitelman perusteissa: ruokailun järjestämisessä ja ohjauksessa on otettava huomioon ruokailun terveydellinen ja sosiaalinen merkitys, terveys-, ravitsemus- ja tapakasvatuksen tavoitteet sekä ruokailutauon virkistystehtävä.

Ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen päätavoitteet liittyvät terveyteen ja hyvinvointiin, sosiaalisiin suhteisiin, vuorovaikutustaitoihin ja hyvien tapojen omaksumiseen. Samalla tutustutaan ruokakulttuuriin ja opetellaan puhumaan ruoasta. Suhtautuminen ruoka- ja ravitsemuskasvatukseen ja kouluruokailun merkityksen korostaminen heijastavat koulun arvoja. Kouluruokailun arvostus ja yhdessä syöminen vaikuttavat koko koulun ilmapiiriin – ja myös opettajien ja muun kouluhenkilökunnan työhyvinvointiin.

Menestyksekkään ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen tärkeä taustatekijä on kodin ja koulun välinen yhteistyö. Kotona luodaan ruokailutottumusten perusta. Säännöllinen ateriarytmi, positiivinen asenne kouluruokailua kohtaan, ruokakulttuurin arvostus ja monipuolinen ruokavalio edistävät lapsen ja koko perheen hyvinvointia. Päivittäiset yhteiset ateriat pitävät perheenjäsenet kartalla toistensa kuulumisista ja luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta.

  • Varhaiskasvatuksessa herätellään kiinnostusta itsenäiseen ruokailuun ja yhdessä syömiseen. Leikin varjolla opetellaan hyviä tapoja ja luodaan mukavia ruokamuistoja.
  • Esiopetuksessa huomioidaan jo tapakasvatuksen tavoitteet ja siirrytään harjoittelemaan kouluruokailua. Ohjauksen merkitys korostuu, kun lapsi oppii annostelemaan itse ruokansa ja aterioimaan aikaisempaa itsenäisemmin.
  • Vuosiluokilla 1–6 ruoka- ja ravitsemuskasvatusta tukevat kouluruokailun ja ohjausroolistaan tietoisen kouluhenkilökunnan lisäksi aamu- ja iltapäivätoiminta ja esimerkiksi kokki-, kotitalous- ja makukoulukerhot.
  • Vuosiluokilla 7–9 ohjauksen ja aikuisen antaman mallin merkitys korostuu entisestään. Kotitalousopetus tukee ruokakulttuuri- ja ravitsemustietoisuuden kehittymistä.
  • Lukiossa ja toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelijan vastuu itsestään kasvaa ja hänen omaan arviointikykyynsä luotetaan. Ohjauksesta voi silti yhä olla hyötyä ainakin ravitsemuskasvatuksen kannalta. Lukiossa ja toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa ruokailuun osallistumisen seuranta ei ole vain taloudellinen mittari; sitä on hyvä tarkastella myös terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta.

Avaimia onnistuneeseen ruoka- ja ravitsemuskasvatukseen

  • suomalaisen ruokakulttuurin ja kouluruokailun merkityksen oivaltaminen
  • johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys
  • yhteistyö, tasavertaisuus ja avoin puheyhteys
  • avoin ja yhteisöllinen toimintakulttuuri
  • ystävällisyys ja joustavuus
  • toiminnan jatkuva arviointi
  • kiireetön ja miellyttävä ruokailuympäristö
  • arjen arvostus

Kouluruokailu on osa elinikäistä oppimista.