Koulukiusaamisen viestinnälliset piirteet

Kiusaamisen havaitsemisen esteet
Kiusaamisen tunnistamisen kognitiiviset esteet
Vaikeasti tunnistettavia kiusaamisen viestinnällisiä muotoja
Mitä koulussa voidaan tehdä? 
Kirjallisuutta

– Havaitsemisen ja tunnistamisen haasteita

Sanna Karhunen ja Maili Pörhölä

Koulukiusaamisella tarkoitetaan toistuvaa ja usein pitkäkestoista yksittäisen oppilaan loukkaamista, nöyryyttämistä tai satuttamista tilanteissa, joissa hyökkäyksen kohde ei tunne pystyvänsä puolustautumaan tasavertaisesti. Kirjallisuudessa erotetaan yleensä toisistaan suoran ja epäsuoran kiusaamisen muodot. Suorana kiusaamisena pidetään uhrin fyysistä ja verbaalista satuttamista, kun taas epäsuoralla kiusaamisella tarkoitetaan kohteen satuttamista kiertoteitse esimerkiksi vahingoittamalla hänen sosiaalisia suhteitaan tai sulkemalla hänet pois joukosta. Fyysistä satuttamista ovat esimerkiksi lyöminen, töniminen ja potkiminen. Fyysisenä kiusaamisena pidetään myös kiusatun omaisuuden viemistä tai vahingoittamista. Verbaaliset hyökkäykset ilmenevät esimerkiksi loukkaavana nimittelynä, uhkailuna, pakottamisena ja kiristämisenä sekä kiusatun ulkonäön, olemuksen, omaisuuden tai käyttäytymisen pilkkaamisena.

Epäsuora kiusaaminen voi ilmetä esimerkiksi uhrin arvostelemisena hänen selkänsä takana tai vahingollisten juorujen levittämisenä. Tarkoituksena on manipuloida uhrin sosiaalista asemaa vertaisryhmässä vaikuttamalla siihen, mitä vertaiset hänestä ajattelevat ja miten nämä käyttäytyvät häntä kohtaan. Tämä manipulointi voi olla hyvinkin näkymätöntä. Kiusaamisen kohde ei välttämättä edes tiedä, kuka tai ketkä ovat hänen vaikutusvaltaisimmat kiusaajansa. Hän saattaa havaita vain kiusaamisen seuraukset eli sen, että häntä ei arvosteta, hänestä ei pidetä eikä hänen seurassaan haluta olla.

Koulun aikuiset näyttävät olevan melko heikosti perillä koulussa tapahtuvasta kiusaamisesta. Eräässä kanadalaisessa tutkimuksessa 85 prosenttia tutkimukseen osallistuneista opettajista kertoi kiusaamista havaitessaan puuttuvansa siihen aina tai usein, kun taas ainoastaan 35 prosenttia oppilaista oli sitä mieltä, että opettajat todella puuttuivat kiusaamiseen (Pepler, Craig, Ziegler & Charach, 1994). Näin huomattava ristiriita opettajien ja oppilaiden näkemyksissä herättää kysymyksen, missä määrin opettajat todella havaitsevat kiusaamista ja millainen kiusaaminen jää heiltä huomaamatta tai tunnistamatta kiusaamiseksi. Seuraavassa tarkastelemme kiusaamisen havaitsemiseen ja tunnistamiseen liittyviä ongelmia.

Kiusaamisen havaitsemisen esteet 

Koulun aikuisten voi olla vaikea havaita kiusaamista monestakin syystä. Fyysisiin ja verbaalisiin hyökkäyksiin ei yleensä ryhdytä aikuisten silmien alla, vaan oppilaat odottavat välituntia, ruokatuntia tai koulupäivän päättymistä. Hyökkäykset saattavat myös olla kestoltaan hyvin lyhyitä: tönäisyyn, solvaukseen tai uhkaavan katseen luomiseen ei kulu kauan aikaa ja kuitenkin ne saattavat pilata uhrin koko päivän, varsinkin toistuessaan lähes jokaisella välitunnilla. Aikuisten voi myös olla vaikea tietää, milloin oppilaiden välinen vuorovaikutus on toistuvaa, tahallista satuttamista ja milloin se on vain toverillista sanailua.

Fyysinen satuttaminen on todennäköisesti kaikkein näkyvin kiusaamisen muoto, joka jättää usein myös havaittavia jälkiä. Toisaalta tämä on myös se kiusaamisen muoto, josta uhria uhkaillaan ja varoitetaan pysymään vaiti. Fyysisen kiusaamisen uhri saattaakin pyrkiä peittämään satuttamisen jäljet sekä koulun aikuisilta että omilta vanhemmiltaan. Fyysinen satuttaminen tulee aikuisten tietoon todennäköisimmin, mikäli he sattuvat näkemään sitä tapahtuvan tai jos kiusatun koulutoverit kertovat siitä heille.

Koulun aikuisten on suhteellisen helppo havaita myös verbaaliset hyökkäykset silloin, kun he sattuvat paikalle kuulemaan yksiselitteisiä ja helposti tunnistettavia solvauksia ja uhkailuja. Kiusattu itse saattaa hävetä kertoa verbaalisesta kiusaamisesta aikuisille, koska solvaukset kohdistuvat usein hyvin henkilökohtaisiin asioihin kuten uhrin ulkoiseen olemukseen, käyttäytymiseen tai kotiin ja perheeseen. Myös uhkailun ja pakottamisen kohteeksi joutuminen koetaan nöyryyttäväksi asiaksi, josta puhuminen nolottaa.

Fyysistä ja verbaalista satuttamista vaikeammin tunnistettavana kiusaamisen muotona pidetään epäsuoraa, uhrin vertaissuhteita vahingoittavaa kiusaamista. Oppilaidenkin saattaa olla vaikea tunnistaa epäsuora kiusaaminen, eikä kiusattu aina itsekään osaa nimetä kokemaansa kohtelua kiusaamiseksi. Lisäksi epäsuorasta kiusaamisesta voi olla vaikea kertoa aikuisille, vaikka tuntisikin siihen tarvetta. Kiusatusta saattaa tuntua hankalalta selittää opettajalle, että hänestä tuntuu pahalta, kun toiset naureskelevat hänen kuullen sellaisille jutuille, joita hän ei ymmärrä, tai vilkuilevat merkitsevästi toisiaan aina hänen puhuessaan. Epäsuoran kiusaamisen kuvaileminen uskottavalla tavalla saattaa tuntua kiusatusta mahdottomalta tehtävältä ja jää siksi tekemättä.

Kiusaamisen tunnistamisen kognitiiviset esteet

Vaikka epäsuoran, vertaissuhteita vahingoittavan kiusaamisen seuraukset uhrille ovat vähintäänkin yhtä vakavat kuin fyysisen ja verbaalisen kiusaamisen seuraukset, koulun aikuiset eivät näytä suhtautuvan epäsuoraan kiusaamiseen yhtä vakavasti kuin suoraan kiusaamiseen. Tutkimuksissa on havaittu, että sekä opettajat että opettajaksi opiskelevat pitävät fyysistä ja verbaalista kiusaamista merkittävästi vakavampana asiana kuin epäsuoraa, uhrin vertaissuhteita vahingoittavaa kiusaamista ja kertovat puuttuvansa niihin herkemmin kuin epäsuoraan kiusaamiseen (Bauman & Del Rio, 2006; Yoon & Kerber, 2003).

Yhtenä koulukiusaamisen tunnistamisen esteenä saattaakin olla koulun aikuisten omat ajattelutavat siitä, mitä on kiusaaminen. Suhdetasolla tapahtuvaa epäsuoraa kiusaamista saatetaan pitää esimerkiksi kehitykseen kuuluvana sosiaalisten taitojen opiskeluna, oppilaiden keskinäisten välien selvittelynä tai tyttöjen vuorovaikutuskulttuuriin kuuluvana ihmissuhdepelinä. Tällöin siihen puuttumista ei ehkä pidetä tarpeellisena ja huomio suuntautuu sellaisiin kiusaamisen muotoihin, jotka ovat havaintojen tekijän omasta mielestä tärkeitä ja merkityksellisiä.

Lisäksi epäsuoraan kiusaamiseen puuttumisen keinot voivat olla hukassa. Esimerkiksi opettajaksi valmistuvat ovat kuvanneet melko epätarkoituksenmukaisia ja tehottomia toimintamalleja epäsuoraan kiusaamiseen tarttumiseksi. Ehdotettuja keinoja ovat olleet esimerkiksi uhrin lohduttaminen sanomalla hänelle, ettei kannata olla surullinen tai etteivät toiset tarkoita sitä, mitä sanoivat. Puuttumisen keinoina on kuvattu myös erityistehtävien ja etuoikeuksien tarjoamista uhrille sekä vakuuttelemista, että hänen ympärillään on paljon oppilaita, jotka haluavat olla hänen seurassaan. (Bauman & Del Rio, 2006.) Edellä kuvatut vakuuttelut ja lohduttamiset saattavat tuntua epäuskottavilta ja hyödyttömiltä kiusatun oppilaan mielestä, ja on mahdollista, että uhrin saama erityiskohtelu pikemminkin lisää kiusaamista kuin lopettaa sen. Epäsuoran kiusaamisen tunnistaminen ja ehkäiseminen muodostavatkin kouluille erityishaasteen.

Vaikeasti tunnistettavia kiusaamisen viestinnällisiä muotoja

Epäsuoran kiusaamisen ohella on muitakin vaikeasti havaittavissa ja tunnistettavissa olevia kiusaamisen muotoja. Suoraan kiusatulle suunnattu loukkaaminenkaan ei välttämättä ole aina helposti havaittavaa huutelua ja nimittelyä. Uhrille kohdistetut viestit voivat olla hyvinkin hienovaraisesti ja taidokkaasti rakennettuja loukkauksia, joita sivullisen on vaikea tunnistaa kiusaamiseksi. Verbaalisen satuttamisen lisäksi kiusattua voidaan pilkata ja uhkailla sanattomasti. Myös epäsuora kiusaaminen toteutuu oppilaiden välisessä vuorovaikutuksessa, jossa kiusattu eristetään muista oppilaista sanojen ja sanattomien viestien avulla. Joskus tämä tapahtuu siten, että kiusattu on tietoinen vertaissuhteidensa manipuloinnista, joskus taas niin, ettei hän tiedä, mitä hänen selkänsä takana puuhataan.

Seuraavassa esittelemme sellaisia kiusaamisen viestinnällisiä muotoja, joita sivustakatsojan voi olla vaikea tunnistaa kiusaamiseksi. Tällaiset viestit sisältävät usein monitulkintaisuutta, jonka ymmärtäminen edellyttää oppilaiden jakamien merkityksenantojen käsittämistä. Viesteille annetut merkitykset perustuvat esimerkiksi nonverbaalisiin vihjeisiin, oppilasryhmän yhteiseen historiaan sekä viestintäodotusten ja -normien rikkomiseen tai noudattamiseen. Esittelemme havainnollistavia kuvauksia vaikeasti tunnistettavista kiusaamisen muodoista tutkimusryhmämme kokoamien aineistojen pohjalta1. Peilaamalla näitä kiusaamisen muotoja yleisiin vuorovaikutuskäytäntöihin sekä viestintään liittyviin normeihin ja odotuksiin pyrimme osoittamaan, mihin loukkaaminen erityyppisissä vuorovaikutustilanteissa perustuu. Tavoitteenamme on esimerkkien avulla ohjata lukijaa tarkkailemaan erilaisia vaikeasti tunnistettavia kiusaamisen muotoja oppilaiden vuorovaikutuksessa.

Mitä koulussa voidaan tehdä?

Koulukiusaamisen ehkäisemiseksi on kehitetty useitakin strategisia ohjelmia ja toimintamalleja (ks. esim. Salmivallin, 2003, katsausta). Osa kiusaamisen vastaisista ohjelmista on osoittautunut hyvinkin tehokkaiksi etenkin silloin, kun toimijat ovat olleet riittävän sitoutuneita etenemään toimintamallin mukaisesti. Ulospäin näkyvään, suoraan kiusaamiseen näyttäisi olevan helpompi vaikuttaa kuin epäsuoraan ja vaikeasti havaittavaan kiusaamiseen. Mitä koulussa sitten voidaan tehdä erityisesti vaikeasti tunnistettavan kiusaamisen lopettamiseksi?

Ensimmäinen askel on tietoisuuden lisääminen kiusaamisesta, etenkin vaikeasti havaittavan kiusaamisen muodoista ja vahingollisuudesta. Sekä oppilaiden että koulun henkilökunnan tulisi kyetä tunnistamaan monenlaista kiusaamista ja suhtautua yhtä vakavasti niin kiusatulle kohdistettuihin fyysisiin ja verbaalisiin hyökkäyksiin kuin hänen selkänsä takana tapahtuvaan ihmissuhteiden vahingoittamiseenkin. Vaikeasti tunnistettavan kiusaamisen havaitseminen edellyttääkin oppilaiden vuorovaikutussuhteiden ja ryhmäytymisen tietoista tarkkailemista sekä herkistymistä vuorovaikutuksessa esiintyville tulkintavihjeille.

Aikuiset voivat saada tulkintavihjeitä kiusaamisesta esimerkiksi tarkkailemalla oppilaiden keskinäistä sanailua ja heidän asettautumistaan suhteessa toisiinsa tunneilla ja välitunneilla, sekä kuuntelemalla niin sanottuja sisäpiirivitsejä ja oppilaiden keskuudessa kulkevia tarinoita. Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kenestä vitsejä ja tarinoita yleensä kerrotaan ja kenelle useimmiten sanaillaan sekä siihen, miten kohde tähän reagoi. Tehokkaimmat keinot vaikeasti havaittavaan kiusaamiseen tarttumiseksi lienevätkin ennaltaehkäiseviä. Niihin kuuluvat ainakin tietoisuuden lisääminen kiusaamisesta ja sen vahingollisuudesta sekä eettiseen vuorovaikutuskäyttäytymiseen kasvattaminen.

Kirjallisuutta

Suomenkielistä kirjallisuutta

Hamarus, Päivi. (1998). Älä kiusaa mua! Miten tunnistan ja estän koulukiusaamisen. Länsi-Suomen lääninhallituksen julkaisuja.

Ljungström, K. (1999). Mobbaus koulussa. Käsikirja mobbauksesta ja sen selvittämisestä Farsta-menetelmällä. Kauniainen: Jessica Lerche F:a.

Olweus, D. (1992). Kiusaaminen koulussa. Helsinki: Otava

Pikas, A. (1987) Irti kouluväkivallasta. Espoo: Weilin & Göös.

Roland, E. (1983). Kiusanteosta toveruuteen. Kouluväkivallan torjuntatapoja. Helsinki: Otava.

Salmivalli, C. (1998). Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Tampere: Gaudeamus.

Salmivalli, C. (2003). Kiusaamiseen puuttuminen. Kohti tehokkaita toimintamalleja. Opetus 2000 -sarja. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Kansainvälistä kirjallisuutta

Juvonen, J.  & Graham, S. (2001). Peer harassment in school: The plight of the vulnerable and victimized. New York: Guilford Press.

Sharp, S., & Smith, P.K. (1994). Tackling bullying in your school. A practical handbook for teachers. London: Routledge.

Smith, P., Pepler, D., & Rigby, K. (2004). Bullying in Schools: How successful can interventions be? Cambridge: Cambridge
University Press.

Sullivan, K., Cleary, M., & Sullivan, G. (2004). Bullying in secondary schools. What it looks like and how to manage it? London: Paul Chapman Publishing.

Artikkelin kirjoittajat FM, tutkija Sanna Karhunen ja FT, akatemiatutkija Maili Pörhölä työskentelevät Jyväskylän yliopistossa Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa no 107301, Henkinen väkivalta vuorovaikutussuhteissa koulun ja työelämän konteksteissa. Sanna Karhunen edistää hankkeessa puheviestinnän alan väitöskirjatutkimustaan Maili Pörhölän ohjauksessa. Tämä artikkeli on valmistunut osana tutkimushanketta. Lisätietoja antaa Maili Pörhölä, Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos, PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto; sähköposti: etunimi.sukunimi (at) jyu.fi.