Kulttuurien välinen viestintä

Suomi on hiljalleen kulkemassa kohti monikulttuurista yhteiskuntaa. Koulujen käytävillä kuulee monia eri kieliä, ja lukionuorten vaatetus kertoo paitsi erilaisten alakulttuurien omaksumisesta myös eksoottisistakin kulttuuritaustoista. Huivit ovat tulleet pipojen ja lippalakkien rinnalle. Kulttuurien ja kulttuurien välisen viestinnän tuntemus on tullut entistä tärkeämmäksi.

Kun ihmiset – opettajat, opiskelijat, vanhemmat, koulun henkilökunta – kohtaavat, myös kulttuurit kohtaavat. Arvomaailmojen ja ajattelutapojen erot voivat aiheuttaa ihmetystä. Ajalla on erilainen rytmi. Käsitys omasta tilasta ja omasta yhteydestä muihin ihmisiin vaihtelee. Kumpi on tärkeämpi, yksilö vai ryhmä? Kenellä on valta, miten puhutellaan, missä järjestyksessä asiat etenevät?

Maahanmuuttajien kanssa työskentelevien on syytä tutustua nuorten kotitaustaan ja kulttuuriin (arvot, tavat, viestintä, uskonto), sillä se helpottaa arkipäivän kohtaamisessa ja voi selvittää monta ongelmaa. Jokaisen kasvattajan on syytä pohtia myös omia arvojaan ja kehittää kulttuurista herkkyyttään. On kuitenkin muistettava, että yksilöiden väliset erot ovat aina suurempia kuin ryhmien ja kulttuurien väliset erot. Jokainen yksilö on ainutkertainen. Ei siis kannata tehdä oletuksia yksilöstä sen perusteella, mihin etniseen tai kulttuuriseen ryhmään hän kuuluu. Jokaista henkilöä on kohdeltava ennen kaikkea yksilönä!

Lisätietoja mm.:

Liisa Salo-Lee, Raija Malmberg ja Raimo Halinoja (1996), Me ja muut. Kulttuurien välinen viestintä. YLE-opetuspalvelut. Kirjaan liittyy myös 7-osainen televisiosarja.

Mirja-Tytti Taleb (2002), Monikulttuurinen koulu. Haaste ja mahdollisuus. Kirjapaja.

Kansainvälisyyskasvatusverkosto

Mervi Pöysä