”Heippa ope!” – valtaetäisyys

Osalle maahanmuuttajaoppilaista suomalainen opettajien ja opiskelijoiden välitön suhde voi olla hämmentävää. Opettajaa saa sinutella, ja rehtorin luo voi mennä ilman ajanvarausta. On vaikea ymmärtää, että opettajalla on kuitenkin auktoriteettia. Pohjoismaissa valtaetäisyys on hyvin pieni. Monissa Euroopan maissa (Belgiassa, Ranskassa, Kreikassa) valtaetäisyys on suurempi, puhumattakaan Latinalaisen Amerikan tai Aasian maista. Suurin osa maailman ihmisistä elää kulttuureissa, joissa valta on jakautunut eriarvoisesti.

Maahanmuuttajanuorten hämmennystä lisää se, että suuren valtaetäisyyden kulttuureissa lapsia opetetaan kunnioittamaan vanhempiaan, tottelemaan käskyjä, hoivaamaan pienempiä sisaruksiaan ja olemaan riippuvaisia muista perheenjäsenistä. Lasten riippuvuutta vanhemmista korostetaan, ja lapset tulevat riippuvaisiksi opettajistaan ja muista aikuisista päätöksiä tehdessään. Vanhempien kunnioittamisen vaatimus saattaa estää sujuvuutta esim. opiskelijan julkisessa esiintymisessä tai tehtävänratkaisutilanteissa, joissa edellytetään luovia, omaehtoisia päätöksiä.

Pienen valtaetäisyyden kulttuureissa, kuten Suomessa, lapsia rohkaistaan yksilöllisyyteen, kokeilemaan omia siipiään, huolehtimaan omista asioistaan ja puolustamaan omia mielipiteitään, vaikka ne eroaisivat vanhempien mielipiteistä. Yksin asuva tai parisuhteessa elävä 16-vuotias lukiolainen ei ole Suomessa harvinaisuus.

Mervi Pöysä