Luokaton lukio – lupa lintsata?

Suomalainen kurssimuotoinen ja luokaton lukio on monelle ihmetyksen aihe. Yhteisöllisissä kulttuureissa ei lapsen ja nuoren odoteta tekevän itsenäisiä päätöksiä, kokeilevan asioita omin päin eikä myöskään kantavan vastuuta teoistaan. Nuori voi ymmärtää valinnanvapauden väärin: hän valitsee minimimäärän kursseja, koska enempää ei ole pakko ottaa. Opinto- ja ryhmänohjaajien on autettava ja tuettava maahanmuuttajaopiskelijoita kurssivalinnoissa ja ohjattava opintoja etteivät he ”alisuorittaisi”. Myös vanhemmille on selitettävä huolellisesti suomalaista lukiojärjestelmää, joka poikkeaa tavattomasti useimpien maiden järjestelmästä.

Opiskelijoiden suhtautuminen kouluun ja siellä menestymiseen ymmärretään eri kulttuureissa eri tavoin. Näkyvät suoritukset ovat individualistisissa kulttuureissa yksilön toiminnan motivaationa ja minän mittapuuna. Itämaisissa ja latinalaisissa kulttuureissa korostetaan asemaa, syntyperää ja sukua motivaation lähteenä ja arvostuksen perustana. Opettaminen ja oppiminen tapahtuu tiukassa autoritaarisessa kontrollissa ja perustuu pitkälti ulkoaoppimiseen sekä toistamiseen kuorona.

Kun nuori joutuu vaihtamaan oppimisympäristöään, se edellyttää monen oppimiseen liittyvän järjestelmän muuttamista. Kulttuuri vaikuttaa itse opittavaan asiaan, muistiin tallentamiseen ja siihen, miten opittavaa asiaa arvostetaan. Ongelmanratkaisutilanteet voivat olla yhteisöllisessä arvojärjestelmässä kasvaneelle vaikeita. Opiskelija saattaa antaa kohteliaita vastauksia oikeiden sijasta eikä näe mitään syytä kiirehtää tehtävissä, joissa onnistumiseen myös suoritusaika vaikuttaa.

Mervi Pöysä