Opettaja kulttuurien kohtaajana

Monikulttuurisuuden myötä opettajat ja muu kouluväki ovat joutuneet uuteen tilanteeseen, jossa heillä on rajalliset tiedot eri kulttuureista ja niistä ongelmista, joita maahanmuuttajat kohtaavat. Moni opettaja herää monikulttuurisuuden edellyttämiin muutoksiin vasta kun erilaista kulttuuria edustava opiskelija tulee luokkaan. Opettajan ja opiskelijankin vuorovaikutus edellyttää vastavuoroisuutta, kuuntelemista ja toisen asemaan eläytymistä. Vieraan kulttuurin ymmärtäminen edellyttää tuttuja asioita: on tiedettävä jotain ymmärtääkseen uutta.

Maahanmuuttajanuoren koulunkäyntiä helpottaa, jos muutto Suomeen on ollut vapaaehtoista, ja vanhemmat ovat kiinnostuneita nuoren koulunkäynnistä ja luottavat suomalaiseen koulujärjestelmään. Sopeutumista edesauttaa, jos nuorella on perheessään työssäkäyvän aikuisen malli. Valitettavan usein näin ei ole. Maahanmuuttajien työllistyminen on Suomessa vaikeaa, hyvästäkin koulutustaustasta huolimatta.

On tärkeää, että nuorella on positiivinen ryhmäidentiteetti eli hän on luontevasti kouluyhteisön jäsen. Nuori voi valita ”harkitun huomaamattomuuden” välttääkseen kaverien vinoilua tai opettajien erityishuomiota ja ollakseen mahdollisimman samanlainen kuin muut. Usein lukiossa ryhmäkoot ovat suuria ja opettajalta voi helposti jäädä huomaamatta hiljainen opiskelija, joka näyttää tekevän tehtäviä, mutta puuhastelullaan vain peittää osaamattomuuttaan. Opettajan on syytä tutustua omiin viestintätapoihinsa. Maahanmuuttajaopiskelijat tai syrjäytymisvaarassa olevat aistivat herkästi nimenomaan opettajan piiloviestit. Turvallisessa oppimisympäristössä voi aina pyytää opettajien tai kavereiden apua.

Rehtori on vastuussa koko koulun toiminnasta. Rehtorin ja koulun johtoryhmän toiminta pedagogisina johtajina vaikuttaa koulun perustehtävään ja koulukulttuuriin. Koko koulun yhteistyöllä – keittiön työntekijöistä oppilaskunnan hallitukseen – on edistettävä maahanmuuttajanuorten lukio-opiskelua. Heidät on myös syytä nähdä voimavarana: heidän tietojaan, taitojaan ja kulttuurisen sillan rakentamiskykyään kannattaa käyttää hyväksi koulutyössä ja -tapahtumissa. Kouluyhteisön ja vanhempien kannattaa tehdä yhteistyötä ja vaikuttaa poliittisiin päättäjiin riittävien resurssien ja edellytysten luomiseksi kuljettaessa kohti monikulttuurista koulua. Lukion opetussuunnitelman perusteissa (2003) kulttuuri-identiteetti ja kulttuurien tuntemus on yksi kuudesta aihekokonaisuudesta. Toivon mukaan tämä on huomioitu myös kunta- ja koulukohtaisissa opetussuunnitelmissa.

Mervi Pöysä